Terkkuja Japanista (taas)!
Kävipä kerran niin, että Elina tahtoi mennä Japaniin (okei, tätä sattuu aika usein). Siinä katsellessaan Elina osui Scandinavian Airlinesin (SAS) halpoihin lentolippuihin, joilla pääsee Japaniin suorastaan naurettavaan 339 euron hintaan. Ja niillä lipuilla pääsee ihan takaisinkin (vaikka se onkin kovin tarpeetonta)!
Koska SAS:n kampanja-aikaa oli kuusi tuntia (josta oli mennyt jo neljä, oho), Elina kysyi serkkuaan Tainaa reissuun kymmeneltä illalla – kaksi tuntia ennen kampanjan päättymistä.
Mietittiin puoli tuntia ja päätettiin kääntää nokkamme kohti Tokiota ja Osakaa.
Tokio day 1 – aina eksyksissä, muttei silti ulkomailla
Tiistaina 2. toukokuuta lennettiin Kööpenhaminan kautta Tokioon, jossa oltiin perillä puoli kymmenen aikaan aamulla. Suunnattiin kaupungin halki yöpaikkaan, joka sijaitsee Shinjukussa, ja jotenkin ihmeellisesti löydettiin perille! Saattoi johtua myös siitä, että tavattiin Nanami ja Hiroki aseman läheisessä Starbucksissa (ilmeisesti paikassa, jossa Taina ja Hiroki on kantiksia) ja lainattiin wi-fiä navigoimiseen.
Tokiossa jännää on se, ettei täällä oikeastaan edes tunne olevansa ulkomailla sen jälkeen, kun on asunut Tokion läheisyydessä vuoden. Silti tuntuu, ettei ikinä löydetä suorinta reittiä sinne mihin halutaan, mutta se ei tunnetusti paljon hidasta matkaa. Mukana kuljetettava wi-fi, joka saatiin AirBnB:n kautta vuokratusta asunnosta, on jumalainen lahja turistille. Huoh, nykyaika (ennen rehellisesti vain eksyttiin).
Keskiviikkoiltana siis käytiin asunnolla lennonjälkeisessä suihkussa (<3<3<3) ja mentiin syömään shabushabua porukalla. Sen jälkeen Elina kuoli kahdeksalta illalla ja nukkui jonkun 12 tuntia. Hups. Taina oli vähän virkeämpi, vaikka onkin vanha.
Tokio day 2 – edelleen eksyksissä, muttei vieläkään ulkomailla
Toisena Tokio-päivänä etsittiin aamiaista, mikä on Japanissa sula mahdottomuus. Mitä täällä syödään aamiaiseksi????!!! (Elina: ”Mä söin aina pannaria!” Taina: ”???” Elina: ”Eiku mikä se on? Paahtoleipä?”)
Mentiin siis sushille. Hyvä aamiainen.
Sen jälkeen pyörittiin kaupoilla (eksyttiin) ja palattiin takaisin kämpille tapaamaan Renaa, jonka kanssa käytiin Shinjuku Gyouenissa, 100 jenin kaupassa, kuplateellä (taas), Korea-kaupunginosassa Shin-Okubossa ja lopuksi illalla Golden Gaissa söpössä minibaarissa.
Shinjuku Gyouen on puisto, jossa Elina joskus aikoi käydä vaihtovuotensa aikana, mutta joka oli remontissa tai suljettuna dengue-hyttysten takia. Puistossa oli mummoruusuja (My Granny -lajike). Epämääräisen shoppailun jälkeen päädyimme lopulta syömään korealaista ruokaa (!) paikalliseen Korea-kaupunginosaan. Puhumaan syvällisiä naimisiinmenosta, kuten Japanissa yleensä.
Ja jee, Golden Gai oli paras! Rena vei meidät kivalle pikku kujalle, jonka varrella oli ilmeisesti 30 pientä baaria (ja niitä kujia oli muutama lisää). Paikka oli juuri auennut ja tyhjä, mutta hetken päästä siellä parveili turisteja, jotka ilmeisesti ajattelivat, että HAA tuonne voi mennä, kun siellä on muitakin turisteja. Yksi amerikkalainen turisti laittoi arvuuttelemaan ammattia (poliisi) ja ilmeisesti sääli meidän huonoja arvauksia niin paljon, että tarjosi seuraavan kierroksen.
Tulipa paikalle vielä yksi japanilainenkin ryhmä, joka tosi paljon hämmästyi siitä, ettei a) oltukaan venäläisiä, b) puhuttiin japania, c) en ollut 30 (ja että Taina ei ollut nuorempi!)
Seikkailu jatkuu seuraavassa osassa (jos en hukkaa päätä, läppäriä ja puhelinta).
Tuuliajolla 