Avainsana-arkisto: Tokio

”To know how to wait is the great secret of success”

Neljän päivän kuulumiset kirjoittamatta. Huh. Vähän urakkaa siis, mutta onhan tässä aikaa! Meidän pitäisi olla tällä hetkellä lennolla kohti Helsinkiä, mutta ollaankin vielä Japanissa. Ai miksi? Lopussa selviää!

Joka tapauksessa viimeiset neljä päivää ovat kuluneet aika paljon odottaen. On ollut paljon välejä, joissa on täytynyt jonottaa tai odottaa jotakin tai jotakuta. Hauska jonottaminen ja ajan tappaminen on taiteenlaji, jossa ollaan kohta Tainan kanssa mestareita. xD

Paluu Tokioon 14/5

Sunnuntaina otettiin jälleen kokka kohti Tokiota. Ehdittiin oikein hyvin lennolle Osakasta Tokioon, minkä jälkeen mentiin junalla matkalaukkuinemme Tokion Akihabaraan, jossa jätettiin laukut kolikkolokeroihin. Tavaroiden jättäminen säilytykseen oli vähän työn ja tuskan takana, kun suuri osa lokeroista oli täynnä, mutta viimein pääsimme lähtemään kävellen kohti Ochanomizun asemaa, jossa meidän oli määrä tavata Nanami, Aya ja Saori.

Kaikki ei kuitenkaan (yllättäen) mennyt niin kuin Strömsössä, vaan asemia olikin yhden sijaan useampia ja sisäänkäyntejä niin ikään monta (luulin Ochanomizun olevan pienehkö asema). Meillä ei ollut käytössä langatonta verkkoa, joten ei saatu yhteyttä yllä mainittuun kolmikkoon, ja pyörimme tunnin alueella etsimässä wi-fiä. Kun viimein saimme verkon, löysimme Nanamin, Ayan ja Saorin, mutta…. elämä ilman verkkoyhteyttä on kovin hankalaa. xD Miten sitä ihminen tulikaan toimeen ennen ilman langatonta nettiä. Oi niitä aikoja ja reilillä harrastettua wi-fin kalastelua. En halua palata menneeseen, kiitos vain.

Kun seuralaiset viimein löytyivät Ochanomizusta, lähdimme käymään Kanda matsurissa. Matsurit ovat japanilaisia tapahtumia (ks. vaihtopostauksista esim. Kawagoe matsuri), joissa väki kanniskelee temppelin ympäristössä hienoja rakennelmia. Matsureisa on paljon porukkaa ja ruokakojuja, ja tämä kyseinen festivaali (Kanda Myojin Shrine ja Kanda matsuri) on yksi Japanin vanhimmista ja tunnetuimmista. Väkeäkin oli sen mukaisesti, eli liikkumaan ei tahtonut päästä. Ostimme evästä, juttelimme, katsoimme, kuvasimme.

Kuvasaldoa tässä:

Matsurin loppupuolella hyppäsimme Nanamin kanssa junaan hakemaan isompia matkatavaroitamme Nanamin kotoa säilöstä. Sieltä jatkoimme yhä Hirokin kotiin, koska Hiroki oli luvannut majoittaa meitä kolme viimeistä yötä Tokiossa.

Kuten arvata saattaa, japanilaiset yksinasujien kodit ovat kovin pieniä, joten meillä oli semisti ahdasta kolmisin (sopu tilaa antaa). Hiroki myös kävi töissä ja lattialle ei ollut hirveästi mitään pehmusteita, joten yhden yön jälkeen totesin että juu, nyt säästetään sekä Hirokia että meitä ja etsitään toinen majoitus kahdelle viimeiselle yölle.

KAKKUA!

Koska Hiroki lähti maanantaiaamuna aikaisin töihin, noustiin Tainan kanssa kuudelta, kerättiin itsemme ja suunnattiin seitsemäksi Tokioon. Ihan ensimmäiseksi poikettiin aamiaisella Ikebukurossa, minkä jälkeen menimme Tokion itäpuolelle Edo Tokyo -museoon, missä kuluikin tovi. Oli ihan hieno museo ja tutkittavaa oli paljon, mutta näiden vika on yleensä se, etä ne ovat liiankin isoja. Museoissa vähän kisakunto kärsii kahden tunnin jälkeen, ja loppu näyttely menee aina liian vähällä huomiolla, kun alkaa iskeä nälkä ja kyllästyminen.

Erityisesti pienoismallit oliva superhienoja ja kivoja kuvata. Myös Edo Tokyo -museon rakennus itsessään on aika mielenkiintoinen, koska se on neljän pylvään varaan rakennettu jättimäinen möhkäle (en tainnut ottaa ulkoa yhtään hyvää kuvaa itse rakennuksesta).

Museokierroksen jälkeen poikkesimme syömässä intialaista (<3 <3). Ehdotin lounaalla, että käytäisiin kysäisemässä Minami-Senjun Aizuya Innissä, jos siellä olisi vapaita huoneita, että voitaisiin antaa Hirokille vähän omaa rauhaa. :D Aizuya Inn on hostelli, jossa Tea ja Sannu asuivat vieraillessaan Japanissa 2015, joten tiesin paikan kivaksi ja muistin sijainnin jotakuinkin

Hostellissa oli kuin olikin vapaa tatami-huone kahdelle, joten otimme sen viimeisiksi öiksi.

Illalla lähdimme vielä Ikebukuroon Bitter Sweet Buffetiin kakunsyöntiin. Olimme sopineet Nanamin, Ayan, Hirokin ja Hiden kanssa kakkubuffettiin menosta ensimmäisellä Tokio-viikolla jo yli viikko sitten. Nanami oli kakkubuffassa töissä, Hide tuli kipeäksi, Ayalle tuli äkillistä menoa ja Hiroki joutui ylitöihin. Niinpä läiskimme Tainan kanssa pari tuntia korttia buffetin edustalla, kunnes Hiroki ja sunnuntaina mukaan ilmoittautunut Saori ehtivät paikalle. Otimme kasilta kahden tunnin pitsa + ruoka + kakku + crepe -buffetin ja oioioi se oli hyvääää.

Ilta sujui rattoisasti, ja lopuksi lähdimme Hirokin kanssa hakemaan laukkuja Wakoshista. Sitten lähdimme kimpsuinemme Tainan kanssa hostelliin.

Viimeinen päivä Tokiossa 16/5

Viimeinen päivämme Tokiossa kului aika lailla aikaa tappamalla. Nukuimme myöhään, hengasimme hostellilla myöhään, kävimme ostamassa viimeiset tuliaiset, istuimme kahvilassa ja ihmettelimme maailman menoa. Illalla poikkesimme vielä sushilla ja matcha-jälkiruuilla Ikebukurossa Ayan, Nanamin ja Hirokin kanssa.

Oikeastaan tiistain ohjelmassa ei ollut kerta kaikkiaan mitään kovin maata mullistavaa, joten pääsimme nukkumaan melko ajoissa ja valmistauduimme lähtemään Tokiosta Kööpenhaminan kautta Helsinkiin keskiviikkona kello 11:10.

Lentosekoilu 17/5

…vaan kuinka kävikään!

Saavuimme Naritan kentälle keskiviikkoaamuna noin puoli kymmenen aikoihin ja ajattelimme, että jee, nyt ollaan ajoissa!

Kulkiessamme lentojen aikataulujen ohi satuin vilkaisemaan, että yksi ainoa lento oli peruttu siltä päivältä. Voi voi niitä raukkoja, joiden lento se oli.

Ja hups, se olikin SAS:n lento Kööpenhaminaan 11:10.

Lentomme oli siis peruttu ilmeisesti sen takia, että saapuva lento oli peruttu (älkää kysykö, miksi saapuva lento peruttiin, en tiedä). Jono SAS:n tiskille oli pitkä kuin Fujin huipulle, joten asettauduimme odottamaan jatkolentojamme, jotka kovaa vauhtia suhisivat ohi (Suomen lennot lähtevät yleensä jo 11-12 aikaan).

Taaksemme tuli vielä pari nuorta miestä, toinen Sveitsistä (juuret Kreikassa ja Sveitsissä) ja toinen Briteistä (juuret Unkarissa). Koska aikaa oli runsaasti, suoritimme pari Sneaky Cardsien ninjatehtävää kanssajonottajille (osaan nyt ehkä sanoa unkariksi: ”Please accept this card and pass it along.” Ehkä.)

Jonon edetessä juttelimme kaikenlaista, pelasimme korttia ja aika kului kaikin puolin rattoisasti hyvässä seurassa. Ja hyvä että kului, sillä jonottamiseen meni varmaan kolme tuntia, koska olimme jonon viimeisiä. Juuri ennen jonon loppumista kanssamme ollut sveitsiläinen sai jatkolennon viimetingassa ja lähti. Me jäimme britin kanssa odottamaan vuoroamme.

Britti sai jatkolennon kuudelta illalla Bangkokin kautta, me puolestaan saimme odottaa seuraavaan päivään, koska Suomeen menee tosiaan lentoja lähinnä vain aamupäivällä.

Jatkolennon lykkääntyminen seuraavaan päivään tarkoitti siis sitä, että saimme lentoyhtiöltä ilmaisen hotellimajoituksen lentokenttähotellissa päivällisineen ja aamiaisineen. Lennon lykkääntyminen toki harmitti (koska minulla olisi ollut hammaslääkäri huomenna), mutta sille ei mahtanut mitään. Paha mieli onneksi pyyhkiytyi aika äkkiä hotellin kylvyssä lillumisen ja herkullisen päivällisen myötä! Ei huono.

Palaamme siis Suomeen vasta huomenna iltapäivällä 15:30, jos vaan suinkin pääsemme lähtemään. Japani ei päästä meistä irti!

Mainokset

Shibuya & Ikebukuro, eli ”minne kaikki jenini hävisivät??”

Päivä loppu, rahat poissa.

Käytiin Tainan kanssa shoppailemassa tänään Shibuyassa ja Ikebukurossa. Tarkoitus oli lähinnä käydä katsomassa Shibuyan Loftissa tuliaisia ja Ikebukuron Pokemon Centerissä katsomassa lisää tuliaisia.

Vaan kuinka kävikään. Tuliaiset onneksi löytyivät, mutta löytyi samalla vähän muutakin! Tainan reissubudjetti ei kovasti huvennut, mutta eräs muu turisti kävi shoppailemassa edellisten lisäksi vaatekaupassa (osoittautui, että suurin osa vaatteistani on melko käyttökelvottomia, koska on LÄMMIN <3), mangakellarissa Shibuyassa (”No totta kai ostat koko 12-osaisen sarjan ekstrapokkareineen, kyllä se laukkuun mahtuu!” T. Taina) ja lopulta myös kirjakaupassa Ikebukurossa (lukemattomien JLPT-oppaideni määrä kasvoi jälleen yhdellä). Matkalaukun saaminen vaa’asta ohi lentokentällä tuntuu jo nyt jännittävältä extreme-urheilulta.

Olen aina ylpeillyt sillä, etten shoppaile ulkomailla ja ahda laukkuani täyteen tavaraa, mutta Japanin kaikki kivat jutut osuvat suoraan ostoshermoon. Vielä uskomattomasti ”en-enää-koskaan-osta-mitään”-muuton jälkeen. Kaikki täällä on kivan halpaa (esim. sarjakuvapokkarit 300 jeniä eli reilu 2 euroa kappale) ja varmasti sellaista, mitä ei Suomesta löydä.

Jos haluatte tulkkareita, varatkaa ne nopeasti, että mahtuvat vielä laukkuun! xD

Syötiin tänään kareeta (Elina) ja gyuudonia (Taina). Vaihdettiin siis hetkeksi halpoihin japanilaisiin pikaruokiin, kun ollaan edelliset pari päivää vedetty vähän kalliimpia ruokia.

Sää on ollut kiva siitä lähtien kun tultiin, eli joka päivä on yli 20 astetta ja huomiseksi on luvattu jo 27 astetta. Huomenna mennään käymään naapuriprefektuuri Saitamassa moikkaamassa vanhaa enkunryhmää (opetin englantia jonkin verran ollessani viimeksi Japanissa). Pääsee taas pitkästä aikaa käymään Kawagoessa ja syömään okonomiyakia ja moikkaamaan lisää vanhoja tuttuja! Kunhan ei grillaannuta hengiltä matkalla.

Taina <3<3<3<3 …eli matka Japaniin

Terkkuja Japanista (taas)!

Kävipä kerran niin, että Elina tahtoi mennä Japaniin (okei, tätä sattuu aika usein). Siinä katsellessaan Elina osui Scandinavian Airlinesin (SAS) halpoihin lentolippuihin, joilla pääsee Japaniin suorastaan naurettavaan 339 euron hintaan. Ja niillä lipuilla pääsee ihan takaisinkin (vaikka se onkin kovin tarpeetonta)!

Koska SAS:n kampanja-aikaa oli kuusi tuntia (josta oli mennyt jo neljä, oho), Elina kysyi serkkuaan Tainaa reissuun kymmeneltä illalla – kaksi tuntia ennen kampanjan päättymistä.

Mietittiin puoli tuntia ja päätettiin kääntää nokkamme kohti Tokiota ja Osakaa.

IMG_3844

Tokio day 1 – aina eksyksissä, muttei silti ulkomailla

Tiistaina 2. toukokuuta lennettiin Kööpenhaminan kautta Tokioon, jossa oltiin perillä puoli kymmenen aikaan aamulla. Suunnattiin kaupungin halki yöpaikkaan, joka sijaitsee Shinjukussa, ja jotenkin ihmeellisesti löydettiin perille! Saattoi johtua myös siitä, että tavattiin Nanami ja Hiroki aseman läheisessä Starbucksissa (ilmeisesti paikassa, jossa Taina ja Hiroki on kantiksia) ja lainattiin wi-fiä navigoimiseen.

IMG_3847

Tokiossa jännää on se, ettei täällä oikeastaan edes tunne olevansa ulkomailla sen jälkeen, kun on asunut Tokion läheisyydessä vuoden. Silti tuntuu, ettei ikinä löydetä suorinta reittiä sinne mihin halutaan, mutta se ei tunnetusti paljon hidasta matkaa. Mukana kuljetettava wi-fi, joka saatiin AirBnB:n kautta vuokratusta asunnosta, on jumalainen lahja turistille. Huoh, nykyaika (ennen rehellisesti vain eksyttiin).

Keskiviikkoiltana siis käytiin asunnolla lennonjälkeisessä suihkussa (<3<3<3) ja mentiin syömään shabushabua porukalla. Sen jälkeen Elina kuoli kahdeksalta illalla ja nukkui jonkun 12 tuntia. Hups. Taina oli vähän virkeämpi, vaikka onkin vanha.

IMG_3835

Tokio day 2 – edelleen eksyksissä, muttei vieläkään ulkomailla

Toisena Tokio-päivänä etsittiin aamiaista, mikä on Japanissa sula mahdottomuus. Mitä täällä syödään aamiaiseksi????!!! (Elina: ”Mä söin aina pannaria!” Taina: ”???” Elina: ”Eiku mikä se on? Paahtoleipä?”)

Mentiin siis sushille. Hyvä aamiainen.

Sen jälkeen pyörittiin kaupoilla (eksyttiin) ja palattiin takaisin kämpille tapaamaan Renaa, jonka kanssa käytiin Shinjuku Gyouenissa, 100 jenin kaupassa, kuplateellä (taas), Korea-kaupunginosassa Shin-Okubossa ja lopuksi illalla Golden Gaissa söpössä minibaarissa.

Shinjuku Gyouen on puisto, jossa Elina joskus aikoi käydä vaihtovuotensa aikana, mutta joka oli remontissa tai suljettuna dengue-hyttysten takia. Puistossa oli mummoruusuja (My Granny -lajike). Epämääräisen shoppailun jälkeen päädyimme lopulta syömään korealaista ruokaa (!) paikalliseen Korea-kaupunginosaan. Puhumaan syvällisiä naimisiinmenosta, kuten Japanissa yleensä.

Ja jee, Golden Gai oli paras! Rena vei meidät kivalle pikku kujalle, jonka varrella oli ilmeisesti 30 pientä baaria (ja niitä kujia oli muutama lisää). Paikka oli juuri auennut ja tyhjä, mutta hetken päästä siellä parveili turisteja, jotka ilmeisesti ajattelivat, että HAA tuonne voi mennä, kun siellä on muitakin turisteja. Yksi amerikkalainen turisti laittoi arvuuttelemaan ammattia (poliisi) ja ilmeisesti sääli meidän huonoja arvauksia niin paljon, että tarjosi seuraavan kierroksen.

Tulipa paikalle vielä yksi japanilainenkin ryhmä, joka tosi paljon hämmästyi siitä, ettei a) oltukaan venäläisiä, b) puhuttiin japania, c) en ollut 30 (ja että Taina ei ollut nuorempi!)

Seikkailu jatkuu seuraavassa osassa (jos en hukkaa päätä, läppäriä ja puhelinta).

IMG_3888

PS. Syystä tai toisesta tämä soi korvamatona