Kun Suomi tuli Japaniin

Kirjoitusinspis on ollut kutakuinkin vähissä, kun tämä suomen kielen kirjoittaminen ei meinaa oikein luistaa normaaliin malliin. Liekö liian pitkä aika Japanissa, joka on kadottanut kykyni kirjoittaa suomea nopeasti. Orimattilan Sanomien juttujenkin kanssa on nykyään entistä enemmän ongelmia, kun mieleen tupsahtelee vain japania ja englantia.

Pidetään siis jaarittelut lyhyinä ja kuvat pääosassa, etten pääse esittelemään ruostunutta äidinkieltäni liiaksi.

Maria ja Riku Japanissa

Sanonta kuuluu, että jos Muhammed ei mene vuoren luo, vuori tulee Muhammedin luo. Iskostettuna japanilaiseen elämääni, jos minä en mene Suomeen, Suomi tulee minun luokseni. Pala palalta, kun ensin tuli Taina käymään ja pari viikkoa sitten Maria ja Riku ilahduttivat minua käynnillään.

Kävin torstaina 7. elokuuta hakemassa kaksikon Naritan lentokentällä. Naritasta on tulossa minulle vähän liiankin tuttu paikka, sillä olen nyt parin kuukauden aikana käynyt siellä viidesti ja jokainen reissu vaatii sen kuusi tai seitsemän tuntia päivästä. Mutta mitäpä sitä ei tekisi, etteivät muruseni eksyisi jo matkalla tänne Higashimatsuyaman peräpelloille.

Marian ja Rikun pari viikkoa kuluivat kutakuinkin siten, että pyörimme Nipporin Fabric Townissa katselemassa kankaita ja muita käsityöjuttuja, Akihabarassa tutustumassa animen ja mangan ihmemaahan, pällistelimme Tokyo Towerista Tokion yövaloja ja ramppasimme Kawagoessa. Verrattuna siihen aikaan, kun Taina oli täällä, kyseessä olivat varsin leppoisat kaksi viikkoa, sillä minulla ei ollut osa-aikatöiden lisäksi juurikaan muuta hommaa. Onneksi ei, sillä onnistuin tulemaan kipeäksikin yhdessä vaiheessa kaksiviikkoista.

Nippori Fabric Town

IMG_3909 IMG_3913

Oli vähän kuumaa Nipporissa, kun suunnattiin sinne maanantaina 11. elokuuta (yhden taifuunipäivän ja työvuoropäivän jälkeen). Joku perus kolmenkymmenen asteen lämpö, mutta onneks sentään kangaskaupat oli ilmastoitu. Näytin kyl varmaan vähän kuolleelta neljän tai viiden tunnin kangaskauppakierroksen jälkeen, haha. :D

BBQ Nagatorossa

IMG_3933 IMG_3936 IMG_3939Tiistaina vuorossa olikin sitten ennalta suunniteltu reissu joen rannalle Nagatoroon. Tarkoitus oli grillata lihaa, paistatella auringossa ja kahlata joessa.

Kahlattiin kyl joessa ja grillattiin lihaa, mutta taivaalta tuli koko päivän vettä, joten se auringossa paistattelu jäi haaveeksi.

Illasta suunnattiin barbequen jälkeen Green Houseen paistamaan loppuja lihoja pannulla ja pelaamaan Unoa, jossa häviäjän rangaistuksena oli syödä australialaista levitettä nimeltään Vegemite, jonka perin kotiin lähtevältä aussitytöltä. Oli muuten pahaa, mutta hulvatonta seurata muita häviäjiä syömässä sitä. Japanilaiset on hilpeitä, koska niiden ilmeistä näkee heti jos joku on pahanmakuista.

Pelattiin myös Unoa sellaisilla sovellutuksilla, että voittaja päättää yhden uuden säännön peliin. Meillä käytössä oli muun muassa se, että ei saa osoittaa, tai muuten joutuu nostamaan kaksi korttia, ja se, että +4 tarkoittaa neljää nostokorttia itselle.

Akihabara

IMG_3955 IMG_3958 IMG_3965Sit mentiinkin jo keskiviikkona Akihabaraan tutustumaan japanilaisen sarjakuvan, animaation ja pelien maailmaan. Kävin huhtikuussa itsekseni Akibassa, mutta kuten aina, porukalla meneminen on tuplasti hauskempaa.

Esimerkiksi itsekseni en olisi koskaan mennyt meido-kahvilaan, maksanut siitä itseäni kipeäksi ja saanut hyviä nauruja sille, että paikka on niin ylisöpö, että siitä syntyy melkein myötähäpeä työntekijöitä kohtaan. Kokemus sinällään, mutta lukeutuu Fuji-vuoren tavoin ”vain kerran elämässä”-kategoriaan.

Tokyo Tower

IMG_3967 IMG_3978 IMG_3987 IMG_4008 IMG_4015 IMG_4019 IMG_4047Akihabaran jälkeen kulku suuntautui Tokyo Towerille. Matkalla törmättiin pariin matsuriin, mikä oli ihan hauska sattuma.

Tulipahan nähtyä Tokion yönäkymä jälleen kerran. Siihen ei vain koskaan kyllästy, ja Tokyo Tower on sekä japanilaisten että minunkin mielestäni kauniimpi kuin Sky Tree. Ei yhtä korkea,  mutta halvempi ja kauniimmalla paikalla.

Kipeilyä, yliopistoreissailua ja Kawagoe

IMG_3905 IMG_4057Kawagoessa tuli käytyä kahden viikon aikana kolmekin kertaa, koska Kawagoen hyvät ruokapaikat yms. ovat tulleet tutuiksi näiden neljän kuukauden aikana. Lisäksi Kawagoe on rutkasti halvempi tehdä ostoksia kuin Tokio.

Viimeisellä viikolla menimme käymään myös yliopistolla, kunhan olin selvinnyt viikonloppuna iskeneestä flunssasta, kuumeesta ja köhästä jotakuinkin. Vitutti olla kipeänä juuri silloin kun olisi tehnyt mieli pyöriä kaikkialla Marian ja Rikun kanssa. Mutta palvelu oli hyvää, vaikka Maria ja Riku joutuivatkin pysymään vuokseni kotona lauantain ja osan sunnuntaistakin.

Myös Nipporissa tuli käytyä kaksi kertaa, koska ensimmäisellä kerralla isoin käsityötavaroita myyvä kauppa oli kiinni obonin juhlapyhien vuoksi.

Koti-ikävä

Se, mitä yllätyin kun kahden viikon jälkeen saatoin Marian ja Rikun Naritan lentokentälle (joka ihan tosissaan voisi siirtyä lähemmäksi Saitamaa), oli koti-ikävä. Lentokentällä tuli sellainen olo, että voisin ihan oikeasti hypätä lentokoneeseen ja poiketa Suomessa. Varsinkin kun palasin takaisin kotiin, Green House oli oudon tyhjä ja minulla ei ollut mitään tekemistä koko loppupäivänä, joten koti-ikävässä saikin sitten pyöriä ihan kunnolla. Jännä tunne, koska koti-ikävä iskee täällä harvoin. En oikeastaan edes tajua kuinka ikävä minulla on Suomeen, jos tekemistä riittää eikä mikään pahemmin muistuta kotimaasta. Mutta kun Suomi tulee tänne pariksi viikkoa, sitä muistaa että onhan sekin kiva paikka asua, koska rakkaat ovat paljon lähempänä.

Jälleen kerran FujiQ

….mutta ei siinä koti-ikävässä silti ihan mahdottomasti tarvinnut rypeä, koska seuraavana päivänä suuntasimme sekalaisella porukalla FujiQ-huvipuistoon. Minulle se oli jo toinen kerta huvipuistossa, mikä oli hyvä, koska ruuhka oli käsittämätön ja ehdimme jonottaa vain neljään laitteeseen päivän aikana.

Japanin kesäloma on uskomaton. Ihmisiä on kaikkialla.

IMG_4056 IMG_4061 IMG_4063Jonotusaika oli muuten minimissään 45 minuuttia. Hyviin vuoristoratoihin sai jonottaa yli tunnin ja kummitustaloon emme sitten päässeet kumminkaan, koska jonotusaika oli joku 1h 45min, eikä meillä ollut ennen bussin lähtöä niin paljon aikaa.

Sovittiin sitten, että mennään taas uudestaan sitten, kun yksi meidän nuorimmista saa ajokortin ja voidaan mennä autolla ennemmin kuin bussilla. Katsotaan, ei kolmas kerta FujiQ:ssa haittaa yhtään, mutta se vaatii taas vähän koulun skippailua!

Läksiäispippalot

Viime perjantaina puolestaan pidimme läksiäiset japanilaistytölle, joka lähtee ensi kuussa vuodeksi vaihtoon Isoon-Britanniaan. Kyseessä on hyvää englantia puhuva tyttö, joka muutenkin vaikuttaa siltä, että vuodesta Briteissä on tulossa mahtava. Asenne ja kielitaito ovat kohdallaan, joten enää tarvitaan vain vähän tuuria ja seikkailumieltä. Tuntuu hyvältä lähettää japanilaisia vaihtoon, kun voin itse sanoa, että vaihtovuosi on yksi elämän hienoimmista kokemuksista.

IMG_4092 IMG_4094 IMG_4103 IMG_4104 IMG_4105 IMG_4107 IMG_4121Ruoka oli hyvää ja kahvila supertunnelmallinen, joten ilta oli tosi lämminhenkinen. Kahvilan varauksen päättyessä meidän piti kuitenkin päättää mitä teemme varsinaisten juhlien jälkeen, ja päädyimme pelihalliin. Se oli vähän päätöntä pyörimistä, mutta sinällään ihan käypää ajanviettoa ja kelpo päätös läksiäisille.

Higashimatsuyaman ilotulitukset

Lauantaina puolestaan menimme vähän pienentyneellä sakilla joenpenkalle katselemaan Higashimatsuyaman upeita ilotulituksia. Harmittaa edelleen, etten ottanut kunnon kameraa matkaan, mutta ainakin puhelimella sai otettua videota komeimmista tulituksista.

IMG_1378

Oli kyllä elämäni upein ilotulitus. Esitys kesti kaksi tuntia, oli lämmin kesäyö ja siemailtiin olutta kaikessa rauhassa väenpaljouden keskellä. Miksi hitossa Suomen ilotulitusten pitää olla vain kerran vuodessa ja vielä keskellä talvea…?!

Seikkailu kutsuu

Ja lopuksi vielä vähän tulevaisuuden suunnitelmia.

Green Housessa alkoi tänään suursiivous, mikä aika pitkälti estää keittiön ja vessan käytön kolmeksi päiväksi. Kyselinkin siis kavereilta, että mitäs tehtäisiin kolme päivää, kun kuolen muuten tylsyyteen.

Vastaus oli se, että kaikki ovat liian kiireisiä tekemään yhtään mitään.

Kun vitutuskäyrä kasvoi riittävän suureksi, se sai höysteen sekopäistä seikkailuhenkeä. Siitä sitten internetin ihmemaailmaan katsomaan, mitä Japanissa kannattaisi nähdä ja…..

….ostin pirullisen halvan bussilipun Kiotoon täksi yöksi!

Minulla on ihan pian työvuoro, joka kestää yhdeksään asti illalla, minkä jälkeen poimin kamppeeni kotoa ja suuntaan kohti Ikebukuroa. Ikebukurossa vaihdan junasta yöbussiin, joka kääntää kokkansa kohti Kiotoa puol yhdeltä yöllä. Saapuminen on siinä puoli kahdeksan maissa tiistaiaamuna.

Kesäloma Japanissa on liian lyhyt tuhlattavaksi sarviotsailuun kotona. Seuraavan kerran terkkuja teen ja temppeleiden luvatusta kaupungista. Iiiiiiiiiik!

Mainokset

Kesäloma pelien parissa

Noh, enpä sitten herännytkään aiemmassa postauksessa mainittuun saattokomiteaan. Tarkoitus oli mennä Kita-Sakadoon kahdeksaksi, mutta nukuin pommiin ja heräsin kahdeltatoista päivällä, kun muut olivat jo Hanedan lentokentällä (lento ei ollutkaan Naritasta). Voin sanoa että hiukan ketutti nukkua pommiin.

Vietin siis puoli päivää idlaten kotona, opiskelin vähän japanin kieltä, istuin koneella, tylsistyin. Ajattelin että mehhhhh, haluan takaisin kouluun, että näen ihmisiä joskus ja on joku pakote nousta aamulla aikaisin, ettei tule nukuttua puolta päivää.

Kun olin kuolla tylsyyteen, naapurihuoneessa asunut amerikkalainen vaihtari sanoi, että sille tulee kaveriporukka kylään syömään currya ja että olen tervetullut joukkoon. Olin silleen, että joo, mikäs siinä, en tunne varmaan ketään, mutta kun on tylsää niin mikä vaan käy….

IMG_1038….yllätykseni oli aika suuri, kun saavuin keittiöön, siellä pöydän ääressä istui tuttu porukka, joka oli palannut saattamasta kiinalaista vaihtaria kentälle!

Voin sanoa, että hiukan piristi päivää se, että ihmiset tulevat nykyään kotiin asti viihdyttämään. Ryuugakusei Kaikanin yhteinen tila on täynnä roinaa, joten väki muuttaa vähä vähältä Green Housen keittiöön tappamaan aikaa pelien parissa.

Loppuilta menikin sitten pelaillessa, jutellessa ja currya syödessä. Kuvassa olevat kaksi japanilaista tyttöä jäivät yöksi Green Houseen, koska oikeanpuolimmaisen viimeinen juna lähti (taas) liian aikaisin ja vasemmanpuoleinen kyllä asuu Higashimatsuyamassa, muttei jaksanut lähteä kävelemään kotiin.

Vakiovierailla on täällä nykyään jo omat hammasharjatkin, haha.

Lauantai – juoksua paikasta toiseen

Perjantai meni taas tasaisen tappavassa tylsyydessä, mutta viime lauantaina en sitten ehtinytkään kuolla tylsyyteen. Tarkoitus oli mennä taidoharkkoihin ysiltä aamulla, mutta nukuin pommiin ja motivaatiopulan takia vitkuttelin niin kauan, että olin treeneissä vasta joskus kympin pintaan. Taido-motivaatio on ollut ihan älyttömän matalalla viimeaikoina, joten treeneissä ei ole tullut juurikaan käytyä.

Tykkään kovasti porukasta, joka käy taidoharkoissa, mutta urheilu ei ole oikein innostanut viime aikoina. Täällä on kuumaa kuin tropiikissa, ja kolmen tunnin harkat ilmastoimattomalla judo-dojolla tosissaan ottavat voimille.

Toinen syy on se, että nyt kun minulle on vakiintunut kaveriporukka, jonka kanssa tykkään pyöriä, asetan sen porukan menot taido-menojen edelle. Taido-porukkakin on mielenkiintoista ja hyviä hetkiä riittää, mutta jotenkin siihen ei pääse yhtä hyvin sisään kuin yllä mainittuun Uno-vakioporukkaan. Skippasin sunnuntainakin taido-kerhon BBQ:n joenrannalla, koska halusin viettää aikaa vakioporukan kanssa. Nykyään aika tyypillinen päätös laittaa vakioporukka taidon edelle, mutta tuntuu kyllä pahalta skippailla niin paljon taidon tapahtumia, koska kerhossakin on mahtavia persoonia.

No joo, taidoharkkojen jälkeen meninkin sitten suoraan hikisenä töihin. Oli vaihteeksi kyllä taas oikein kiva enkun tunti, koska ryhmä tuntuu oikeasti kehittyneen (tai sitten ovat vain tottuneet suomalaisaksenttiini).

Harkkojen ja töiden jälkeen olin suunnitellut tapaavani naiskaksikkoa, johon tutustuin jonkin aikaa sitten kauppakeskuksessa. Siis sitä naiskaksikkoa, johon tutustuin, kun toinen naisista luuli minua venäläiseksi tutukseen. Olemme ottaneet säännölliseksi tavaksi sopia aina seuraava tapaaminen parin viikon päähän, jolloin käymme syömässä ja jutustelemassa.

Tällä kertaa mukana oli toisen naisen ylisöpö muksu, joten menimme porukalla ensin syömään ja jutustelemaan mäkkäriin.

Kyseisen naiskaksikon kanssa on tosi kiva viettää aikaa syödessä ja jutellessa, koska molemmat ovat hauskoja persoonallisuuksia, mutta koska naiset ovat buddhalaisia, puheeksi tuli taas buddhalaisuus. Kulttuurin kannalta minua kiinnostaa nähdä millaista elämää japanilaiset buddhalaiset viettävät, joten olen osallistunut jonkin verran näden kahden naisen buddhalaisjuttuihin. Tälläkin kertaa menimme autolla Oomiyaan tunnin matkan päähän johonkin buddhalaistapahtumaan ja….

…meinasin kuolla tylsyyteen. Siellä katsottiin jotain videota, josta en tajunnut yhtään mitään, ja kaksikon toisella naisella on kova into käännyttää minua. Olen kyllä sanonut, ettei minulla ole kiinnostusta kääntyä buddhalaiseksi, koska olen kristitty, mutta joo………… ehkä minun pitäisi vaan olla jyrkempi sanoissani ja lakata osoittamasta minkäänlaista kiinnostusta buddhalaisuuteen.

Ja myöhemmin tässä postauksessa kerron vähän lisää buddhalaisista, koska käännytysintoisia ihmisiä on viime aikoina ollut hälyttävän paljon. En tiedä mikä minussa on, kun kaikki tulevat aina kertomaan jotain omia uskomuksiaan, huoh.

Sunnuntai – lisää hyvästejä

Sunnuntaina olikin sitten taas vuorossa lisää vakioporukalla hengaamista ja saattokomitea viimeiselle länsimaalaiselle vaihtarille. Eli siis, saatoimme puoli yhdentoista aikaan aiemmin mainitun amerikkalaisen vaihtarin bussiasemalle, enkä tällä kertaa edes nukkunut pommiin. Jee!

Asuntola tyhjenee päivä päivältä enemmän. En ole tutustunut kovin läheisesti naapurissani asuneeseen amerikkalaiseen tyttöön, mutta oli silti haikeaa saattaa tyttö bussille. Vielä sydäntäsärkevämpää on seurata tytön japanilaista poikaystävää, joka on tosi orvon oloinen nyt kun tyttöystävä lähti Yhdysvaltoihin.

Menimme porukalla syömään bussin lähdön jälkeen, tapoimme muutaman tunnin aikaa ja palasimme kotiin. Amerikkalaisen vaihtarin poikaystävä oli jättänyt reppunsa Green Houseen aamun lähtötohinoissa, joten poika tuli hakemaan illalla tavaroitaan ja….

”Onks okei jos jään tänne yöks?”

Naamani oli aika hinnaton, kun poika oli silleen et se ei jaksa mennä kotiinsa niin myöhään illalla (tuli siis hakemaan tavaroitaan kun sai tyttöystävänsä saatettua Naritaan, jonne junalla menee muutama tunti aikaa). Olin silti että joo, sähän muutenkin oot asunu täällä ja amerikkalaisen vaihtarin huone on vapaana. Ruokaakin tarjosin, mutta kyseessä on perinteisen häveliäs japanilainen, joka ei syönyt koko iltana mitään vaikka tarjottiin.

Mutta oli kyl aika hulvatonta, kun tyyppi vaan jatkaa asumistaan täällä senkin jälkeen kun tyttöystävä on palannut kotimaahansa. Luulis että on vähän yksinäistä viettää aikaa huoneessa, jossa tyttöystävä on asunut, mutta joo… kyseessä on tosi sympaattinen tyyppi. Voin kuvitella tämän pariskunnan vetistelleen aika paljon lentokentällä hyvästien aikaan. Katsotaan mitä etäisyys tekee erottamattomalle kaksikolle.

Maanantai – Suomeen lähtevä japanilaisvaihtari

Siitä on jo tosi paljon aikaa, kun kirjoitin tähän blogiin Suomeen lähtevästä japanilaistytöstä. Sovimme kyseisen tytön kanssa jo huhtikuussa näkevämme Suomi-juttujen tiimoilta, mutta molemmat ovat olleet kiireisiä, ja tapaaminen saatiin aikaiseksi vasta tällä viikolla.

Tapasimme Kawagoessa ja menimme syömään. Oli kyllä hauska jutella kaikista Suomi-jutuista tytölle, joka tämän kuun 20. päivä suuntaa kohti Suomea ja Tampereen yliopistoa. Tyttö on siellä vuoden verran vaihdossa, joten meillä on mahdollisuus nähdä toisiamme vielä sittenkin kun palaan kotiin maaliskuun paikkeilla.

Olen jo valmiiksi iloinen japanilaisvaihtarin puolesta, koska vaihto-opiskelu on mahtava kokemus. Tajuan sen jännityksen, kun edessä on hyppy tuntemattomaan, mutta vuoden opiskelu ulkomailla on ehdottomasti yksi elämäni unohtumattomimmista kokemuksista. Ja koska Tampereen yliopistossa on mahtavaa porukkaa, en pelkää yhtään sanoa japanilaiselle, että vaihtovuodesta tulee varmasti loistava.

Mutta joo, kun päätimme tapaamisemme, suuntasin hiukan ostoksille Kawagoeen. Siellä sitten julkisten vessojen jonossa törmäsin viiden-kuudenkympin paikkeilla oleviin naisihmisiin, jotka alkoivat jutella minulle ja toinen antoi minulle puhelinnumeronsakin, jotta voisimme tavata myöhemmin. Olin silleen että no jaa, mulla on vähän kiirettä että en oikein ehdi ja kasa muita tekaistuja selityksiä, mutta menin sitten ja annoin oman japanilaisen numeroni naiselle.

Ajattelin että se on sillä selvä eikä minun tarvitse nähdä satunnaisia japanilaisnaisia uudestaan. Vaan kuinka kävikään – nainen soitti tiistaina ja kysyi, että olenko vapaana. No, en osaa tietenkään sanoa ei, joten sovimme tapaamisen keskiviikkoaamuksi Kawagoeen… siitä lisää vähän myöhemmin.

Tiistai – siivousta, hellettä ja lisää Unoa

Ja tiistaina jälleen vakioporukan kanssa kesäloman viettoa. Tiistai oli ihan järjettömän kuuma päivä, lämpöä oli päivällä 37 astetta, aurinko porotti ja hiki valui. Siitä huomimatta minun piti aamulla mennä hoitamaan vähän viisuminpidennysjuttuja yliopistolle.

Kuinka kävikään, käynti ei jäänyt ihan pelkkään viisuminpidennykseen. Nanami (vakioporukkaan kuuluva tyttö) laittoi minulle viestiä, että olisi kiva tehdä jotain porukalla, joten päätimme osallistua tiistaina pidettyyn Ryuugakusei Kaikanin siivoukseen. Fujille kiivenneet kaksi poikaa ja aiemmin mainittu amerikkalaisen vaihtarin poikaystäväkin olivat tulossa, joten päätin mennä yleisen hauskuuden takia mukaan.

Koska olin vielä koululla, päätin että odotan siivoamaan tulevan kaverin tunnilta (jolla on se sama iänikuinen TOEFL-kurssi kesälomallakin) ja mennään sitten yhdessä Ryuugakusei Kaikanille.

Matkaan ilmestyi kumminkin mielenkiintoinen mutka, kun bongasimme siivouksesta vastuussa olevan opettajan kv-toimistossa ja pummimme kyydin perille asti. Kyseinen opettaja on tosi leppoisa vanha nainen, sellainen sympaattinen, höveli luonne, joka päätti, että nyt mennään lounaalle.

Käytiin matkan varrella syömässä udonia ja voin sanoa että oli aika mielenkiintoista. Opettaja, japanilainen opiskelija ja vaihtari syömässä kuulostaa ehkä tosi kiusalliselta hiljaisuudelta pöydän ääressä. Mutta ei – lounas meni leppoisasti jutellessa, koska vaihtareista vastaava opettaja on tosi äitimäinen luonne, ja jollain tapaa sekä vaihtareille että japanilaisille enemmän kaveri kuin auktoriteetti. Varsinkin Japanissa on tosi harvinaista, että opiskelijat lipsahtavat peruspuhetyyliin puhuessaan opettajalle, mutta kyseessä olevan opettajan kanssa se on tosi yleistä. Kyllä siellä muutama desu-masu-lausekin vilahtaa, mutta varsinkin tiistaina mukana ollut vakioporukan japanilaispoika tiputtelee paljon kohteliaan tyylin päätteitä pois puheestaan puhuessaan kv-toimiston mammalle. Eikä ole ihan tavatonta, että opiskelijat kiusoittelevat kyseistä opettajaa, mikä on hauskaa kuunneltavaa.

Mutta joo, syömisen jälkeen menimme Ryuugakusei Kaikanille, siivosimme kolmisen tuntia enemmän tai vähemmän ahkerasti (suurin osa siivouksesta oli lepotaukoja, koska aiemmin mainittu opettaja on tosi lepsu).

Ja kun siivous saatiin päätökseen, pelasimme Nanamin tuomaa lautapeliä. Kyseessä on Monopolin tapainen peli, jossa edetään elämässä, kehitetään uraa, mennään naimisiin, saadaan potkut ja muksuja…… Voittaja on se, jolla on lopuksi eniten rahaa. En voittanut, koska osuin rosvosektorille ja jouduin ostamaan kohtuuttoman kalliin maalauksen. Ylinopeussakotkin sain, ja pelin lopussa minulla oli neljä lasta eli pelin maksimimäärä. Olin pelin loppua kohti niin kovissa veloissa että harkitsin lasten ja aviomiehen myymistä, mutta yllättäen säännöt eivät sallineet sitä, haha. XD

Pelaamisen jälkeen iski nälkä ja koska ulkona syömistä on tullut harrastettua liikaakin viime aikoina, päätimme tulla Green Houseen ja kokkailla jotain itse.

Teimme okonomiyakia, pelasimme vähän lisää Unoa, katsoimme hämäriä tv-ohjelmia ja vietimme kesälomaa parhaimmillaan. Porukka oli kyllä kieltämättä vähän unista. :D Unisuudesta huolimatta Green Houseen vierailemaan tullut nelikko missasi ilmeisen tarkoituksellisesti viimeisen junansa ja jäi yöksi. Asuntolasta on hyvää vauhtia tulossa hotelli, varsinkin kun kaikille riitti omat huoneet.

On kyllä hassua huomata, että jostain mystisestä syystä olen saanut tosi hyviä japanilaisia kavereita. Olen usein ainoa vaihtari porukassa, kuten eilenkin, mutta jotenkin sitä ei enää paljon edes huomaa. Ainoastaan silloin, kun tulee joku aihe, jonka sanastoa en tajua, huomaan olevani eri kulttuurin edustaja. Se, että on mahdollista kokkailla yhdessä, pelata yhdessä ja nauraa yhdessä yön hämärille jutuille, on vaihdon parhaita puolia. Minun puolestani eilinen nelikko voi hyvin vaikka muuttaa asumaan tänne. Osa näyttää olevan kovasti aikeissakin, hammasharjoista ja puheista päätellen. :D

Keskiviikko – lisää buddhalaiskäännytystä

Koska olin sopinut keskiviikkoaamulle kello kymmeneksi tapaamisen aiemmin mainittujen viisi-kuusikymppisten naisten kanssa, heräsimme tänään puoli kasin aikaan, söimme rauhassa tosi satunnaisen aamupalan (jääkaapissa oli lähinnä jogurttia ja vanukasta ja pakkasessa jätskiä) ja lähdimme junalle.

Kawagoeen sovittu tapaaminen oli japanilaiseen tapaan ulkona syömistä ja juttelua. Japanilaisia naisia oli kolme, ja kaikki olivat mukavia, kunnes yksi otti aiheeksi buddhalaisuuden.

Okei, realistina tiesin kyllä, että naisilla oli joku taka-ajatus, koska harva aloittaa keskustelun tuntemattomien ihmisten kanssa jos ei ole mitään motiivia. Mutta silti, lyhyen ajan sisällä samat jutut buddhalaisuudesta…. uskomaton yhteensattuma. Ja samat jutut toistamiseen…. ei kiitos.

Niinpä tekaisin itselleni kohteliaan tekosyyn muusta menosta ja liukenin paikalta. Voi olla että elämäni muuttuu kumman kiireiseksi, jos kyseessä oleva nainen vielä soittaa. Mukavia naisihmisiä, mutten halua kuunnella enää buddhalaisjuttuja.

Jees. Sellaista elämää tällä kertaa. Lopuksi vielä muutama kuvapoiminta (kuvia ei tällä kertaa ole paljon) ja sitten voisin harkita nukkumista. Maria ja Riku tulevat huomenna aamulla aikaisin Naritaan, joten minun pitänee herätä neljältä että ehdin ensimmäiseen junaan.

En malta odottaa huomisaamuun! <3 ( ^ ^ )

IMG_1059Kengät hajosivat vihdoin. Pohja on suoraan sanottuna pilalla. En ole vielä raaskinut heittään niitä roskiin, mutta teen sen varmaan kohta. Sääli sinänsä, koska ballerinat olivat tosi hyvät jalkaan.IMG_1066 Löysin paljon ruotsalaistavaraa vaihteeksi Suomi-tavaran sijaan. Vähän pääsi treenaamaan ruotsin kieltäkin onödiga prylarin ja superviktiga sakerin kanssa. :PIMG_1051Ja lopuksi vielä Hikarin ottama naamakuva merkkinä siitä, että olen hengissä, syön hyvin ja ryystän yhtä paljon teetä kuin aina ennenkin!