渋谷 Shibuya

Hei, minä täällä taas! Päivittäin tapahtuu niin paljon kaikkea, että minusta on tullut säännöllinen blogin pitäjä. Pysyn laskuissa itsekin, kun kirjoitan joka päivä tapahtumat ylös. Muuten aika tuntuu hujahtavan ohi ilman sen kummempia muistikuvia, koska huominen tuo aina tullessaan kasan uusia muistoja.

Tällä kertaa vähän Shibuyaa ja lisää kirsikankukkia.

Shibuya – shoppaajan paratiisi

Vapaapäivän kunniaksi lähdimme kolmen hengen porukalla Shibuyaan, eli minä ja kaksi kiinalaista vaihtaria, Shoo Ki ja Lan Lan. Eilen saadut uudet puhelimet olivat aika hyödyllisiä reissussa, koska pystyttiin soittelemaan toisillemme ja sopimaan tapaamispaikkoja. Varsinkin Ikebukuron rautatieasema oli melkoinen kaaos, koska ihmisiä on paljon ja käytäviä joka suuntaan.

Menimme siis ensin junalla Higashimatsuyamasta Ikebukuroon, jossa vaihdoimme metroon ja menimme sillä Shibuyaan. Shibuyassa aika kului aika pitkälti ostoksilla ja syömässä.

Oletin tietysti, että mikään vaatteista ei sovi minulle, mutta yllättäen mukaan tarttui yksi tosi siisti villapaita. Täällä on nyt ihan kevät, tänäänkin päivällä oli yli 20 astetta lämpöä. Villapaidalle kuitenkin tulee käyttöä aamuisin ja iltaisin, kun lämpötila voi nousta ja laskea kymmenelläkin asteella.

Oikeastaan Shibuya-reissun voi tiivistää helposti syömiseen, shoppailuun ja valokuviin, joten laitetaan muutama paras reissusta jaarittelun sijaan:

IMG_2688

IMG_2678Tänään maistelulistalla oli gyûdon, joka yllättäen maistui vähän karjalanpaistilta. Liha oli melkein samalla lailla maustettua, mutta peruna vain oli korvattu riisillä.

IMG_2690

IMG_2701

IMG_2705Shibyuassa kirsikankukat olivat jo täydessä loistossaan, harmi vain että löydettiin kukkakatu vasta pimeän tullen. Onnistuin ottamaan jopa hyviä kuvia kukkivista puista, sillä onneksi tällä kertaa oli järkkäri mukana.

IMG_2714

IMG_2715Kotimatkalla meitä odotti yllätys, sillä läheinen puisto oli täynnä japanilaisia paperilyhtyjä. Lyhtynauhat olivat niiin kauniita!

Pakko myöntää tämän päivän jälkeen, että olen ihan täysin rakastunut tähän maahan. Tiedän, että koti-ikäväkin tulee jossain vaiheessa, mutta nyt tuntuu tosi siistiltä asua täällä. Arkkitehtuuri on aika karua lähes kaikkialla (paitsi alueilla, joilla on vanhoja japanilaistyylisiä taloja eikä laatikkomaisia kerrostaloja), mutta pienten yksityiskohtien kauneus jaksaa aina yllättää. Orvokkipenkit, kauniiksi maalatut katukaivojen kannet, lyhdyt, valot, kirsikankukat.

Mutta nyt jälleen öitä. Huomenna on vapaapäivä ilman ohjelmaa. Myöhäisen herätyksen jälkeen raahaudun ehkä kauppaan ja valokuvaamaan lähiympäristöä. Mielessä on myös yksi blogipostaus asioista, joihin japanissa kestää eniten aikaa tottua, mutten jaksa kirjoittaa sitä nyt. Ehkä huomenna!

 

Mainokset

川越 Kawagoe

Tänään oli hyvä itsetuntopäivä. Päivään mahtui paljon kaikkea hyvää, ja kaikkiaan tästä perjantaista jäi tosi hyvä fiilis. Alkuviikon rankkuus alkaa olla takanapäin, koska edessä on kolmen päivän vapaa. Tänään ilmassa oli selkeää viikonlopun tuntua. Siitä lisää vähän myöhemmin postauksessa, ensin vähän aamupäivän tapahtumia.

Placement test

Lähtötasotestit palautettiin tänä aamuna ja ryhmäjako tehtiin samalla. Voin väittää että vähän jännitti mihin ryhmään päädyn, kun jakoa alettiin luetella.

Pääsin ryhmään kolme, joka on toisiksi paras ja vähää vaille normiluentoja! Whiiiiiii! Olin aika yllättynyt tuloksesta, mutta samaan aikaan tosi, tosi, tosi iloinen.

Näyttää siltä, että Joutsenossa opiskelusta on ollut todella paljon apua, sillä olen aika varma, että pääsen syksyn testissä tasolle neljä ja pääsen sillä normaaleille luennoille. Just how cool is that!

Meitä on vain kaksi ryhmässä kolme: minä ja kiinalainen vaihtari Joei (en edelleenkään ole varma kiinalaisten nimien kirjoitusasusta!) Meitä piti alun alkaen olla neljän ryhmä, mutta kaksi muuta, Tanie ja Carleen vaihtoivat ylempään ryhmään ja normiluennoille.

Kahdeksan kielitunnin lisäksi otin Japanin kulttuuria ja taidetta yhden kurssin ja Japanin historiaa yhden kurssin. Kuulemma niitä pystyy ihan hyvin suorittamaan tälläkin kielitaidolla. Niin, ja sitten lisäksi field workiksi nimetty kurssi, jossa ilmeisesti mennään ja haastatellaan yliopiston opiskelijoita japaniksi. Lopuksi ahdoin vielä täyteen lukkariini enkunkielisen keskustelukurssin Current Issues in Japan. Hups.

Näyttää siltä, että tulen olemaan vähän kiireinen tämän lukkarini kanssa, kun vielä lisätään taidô ja mahdollisesti myös kyûdô iltojen ohjelmaan. :D Piti hakea töitäkin, mutta ehkä elätän itseni toistaiseksi tekemällä lupaamaani juttusarjaa Orimattilan Sanomiin. Tänä viikonloppuna aloitan sen kanssa, sillä kuvia on jonkin verran ja aiheita, joista kirjoittaa.

Illanviettoa Kawagoessa

Lukujärjestyksen tekemisen jälkeen suuntasimme pienemmällä porukalla (meitä taisi olla yhdeksän) Kawagoen kaupunkiin, joka sijaitsee muutaman pysäkin päässä Takasakan asemalta, joka on yliopiston lähin junapysäkki. Kawagoe on huomattavasti vilkkaampi kaupunki kuin Higashimatsuyama, jossa asun, ja kauppoja löytyy vaikka muille jakaa. Pieniä ruokakojuja oli niin paljon, että olisi tehnyt mieli maistaa melkein kaikkea. Maistoin kuitenkin vain mitarashi dangoa ja jonkinlaista kirsinkankukka-aiheista makeista. Kauppojen kiertelyn jälkeen suuntasimme läheiseen tsukemenia ja raamenia tarjoilevaan paikkaan syömään. Taas syömään, koska täällä on niin paljon hyvää ruokaa, että voisin kuolla. Perun kaikki puheeni siitä, että en pidä japanilaisesta ruuasta!

Tsukemen on ruokalaji, jossa raamen-nuudelit dipataan kastikkeeseen ja sitten syödään. Yleensä mukana on jotain lisukkeita kuten sianlihaa ja kananmunaa tai kasviksia. Ja voi että, se oli niiiiiiin hyvääää. Harmi vaan, etten vielä osaa syödä nuudeleita sotkematta tai ryystämällä kuten oikeaoppisesti tehdään.

Totuttuun tapaan heitän pari kuvaa Kawagoe-kierrokselta. Mukana ei taaskaan ollut järkkäriä, koska digipokkari on vain niin sata kertaa helpompi kantaa mukana. Vielä joku päivä otan järkkärin mukaan reissuille! Ehkä jo huomenna Tokioon, kun vietämme vapaapäivän Harajukussa.

IMG_2676Ensimmäiset kirsikankukat kukkivat jo! Niitä ei ole mahdottomasti, mutta on kuitenkin. 先生 oli oikeassa sanoessaan Joutsenon opistolla, että täällä tosiaan on alkanut pari päivää sitten kirsikankukkien kukintakausi.

IMG_2685Temppeleitäkin löytyy sieltä täältä. Kawagoessa oli paljon vanhoja japanilaistyyppisiä taloja ja temppeleitä. Kaupunki oikeastaan onkin tunnettu tummasta puisesta temppelitornistaan, mutta en saanut siitä yhtään siedettävää kuvaa. Saatte siis tyytyä tähän toisen temppelin söpöön sakurapihaan.

IMG_2688Triforce bongattu!

IMG_2686Kissoja on kaikkialla. Tämä temppelin lähellä päivystänyt katti näytti siltä, että sitä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.

Viimeiseksi vielä yksi hauska sattuma matkan varrelta:

Kierrettyämme aikamme Kawagoen kauppakadulla bongasimme automaatteja, joista saa nostettua pehmoleluja ja muuta tilpehööriä. Palkinnon saaminen vaatii vähän taitoa, joten jäimme seuraamaan yhtä japanilaista miestä nostamassa Nalle Puh -maatista pehmolelua. Mies nappasi palkinnon siinä ihmetellessämme – sellaisen ison, pehmoisen ja jäätävän söpön Nalle Puh -pehmolelun.

Arvatkaa huviksenne, kenelle tuo söötti pehmoeläin päätyi!

Mies antoi sen poistuessaan suoraan minulle. Voisin väittää, että ilmeeni oli sillä hetkellä aika hinnaton. Epäilemättä erotuin vaihtariporukasta edukseni koska olen pidempi kuin kaikki muut ja lisäksi ainut länsimaalainen tyttö. Mutta silti, hauska sattuma. Tässä yksi syy lisää pitää japanilaisista.

Todennäköisesti ylimääräinen huomio pituuden ja kansalaisuuden takia käy jossain vaiheessa hermoille, mutta tässä vaiheessa ainakin nautin siitä vielä kun voin!

IMG_2697….haistan ongelmia saada tavarat Suomeen ensi vuonna! :D

 

水&木 Ke & to

Nyt on hiukan enemmän aikaa kirjoittaa kunnollista tekstiä siitä, mitä tänne oikeasti kuuluu. Ensimmäiset kolme päivää ovat ohi, ja tänne on kotiutunut aika äkkiä. Asia, jota eniten kaipaan päivissä, on yksin kuljeskelu. Ainoa asia, mitä olen saanut tehdä yksin, on ollut nukkuminen. Muina aikoina hengataan aina muiden vaihtareiden kanssa jossain, mikä on hauskaa, mutta tosi uuvuttavaa. Tänään on ensimmäinen päivä, jolloin minulla on edes mahdollisuus lukittautua huoneeseeni ja kirjoittaa vähän kuulumisia ylös. Onneksi myös ulkona on kylmää (joku 10 astetta), niin saa hyvän tekosyyn juoda teetä ja lusmuta.

Minulla oli ensimmäisten päivien aikana ongelmia adapterien kanssa, mutta nyt sekin on hoidossa. Olin ottanut väärän adapterin mukaani, koska ostamani adapteri käy vain ulkomaisten laitteiden käyttämiseen suomalaisissa pistorasioissa. Sain kuitenkin Minnalta (toinen suomalainen vaihtari) lainaan yhden adapterin, ja eilen kv-toimiston väki kaiveli minulle pahvilaatikoistaan toisen adapterin, jossa on peräti kaksi johdon paikkaa. Kyllä kelpaa.

Keskiviikko

Edellinen postaus on tiistailta, joten selittämättä on eilinen puhelinliittymien hankkiminen. Eilen oli tähänastisista päivistä kaikkein työläin, sillä lomakkeita saatiin suurin piirtein edellistenkin päivien edestä. Osaan nyt jo suurin piirtein tuttujen kanjien perusteella arvata, milloin papereissa kysytään nimeä, sosiaalista statusta (naimisissa, naimaton), maahantulopäivää, ulkomaalaiskortin numeroa ja sataa muuta asiaa. Kaikissa papereissa kysytään suurin piirtein samat asiat, joten päässäni lomakkeet menevät iloisesti toistensa kanssa sekaisin.

Eilen siis saimme kuulla tulevien viikkojen ohjelmasta, minkä jälkeen teimme paikalle tulleiden puhelinyhtiön työntekijöiden kanssa paikalliset liittymät. Ostan siinä samalla itselleni puhelimen, sillä se on helpointa. Saan puhelinliittymääni tarvittavan määrän datasiirtoa, vaikka joudunkin maksamaan sakkoa lähtiessäni kesken liittymäsopimuksen. Liittymäsopimukset täällä ovat lähtökohtaisesti 24 kuukauden mittaisia, ja aikaisemmin lähtevät saavat sakkoa. Mutta sakon hinnalla saa hyvän liittymän asumisensa ajaksi ja iPhonen kotiin vietäväksi. En uskonut koskaan näkeväni päivää, jolloin ostan jotain Applea, mutta kämäiseen prepaid-puhelimeen verrattuna omenakapula on paras vaihtoehto.

Lisäksi olin aika yllättynyt siitä, kuinka hyvin ymmärsin liittymäselostukset japaniksi. Etua tuli ehkä vähän siitä, että Minna kertoi minulle etukäteen liittymistä, mutta siltikin yllätin jopa itseni. Oletus kv-toimiston porukalla oli taas se, että minä ja amerikkalainen vaihtari tarvitsemme englanninkielistä selostusta, mutta pääsin näyttämään vähän kielitaitoani. Pääsin onneksi varmistamaan kuulemani englanniksi toiselta vaihtarilta, joka kertoi että käsitin japanilaisen selostuksen ihan oikein. :D

Torstai

Ja kun nyt päästiin aiheeseen kielitaito, päästään suurimpaan kompastuskiveeni: inhoan olla huonoin tai ylipäätään näyttää omaa tyhmyyttäni. Koko ajan on hirveä tarve näyttää, että osaan japania yhtä hyvin kuin muutkin, ja että pärjään sillä ilman ainaisia わかりますか-varmistuksia. Tänään meillä oli lähtötasotesti, jossa katsotaan kuka pääsee minkäkin tason ryhmään. Ryhmiä on neljä: ryhmä yksi on alkeet, kakkonen vähän vaativampi, kolmonen jo aika hyvä ja nelostason japaninkursseilla pääsee myös oman aihealueensa luennoille. Katsotaan, onko minulla mahdollisuuksia kansainvälisten suhteiden luentoihin missään välissä. Päivän testi meni kuitenkin tosi hyvin, koska se oli ihan samantyyppinen kuin JLPT. Muutama teksti luetunymmärtämistä ja lyhyt kielioppiosio. Kyllä tällä määrällä japanin kielioppia ja sanastoa ainakin ryhmään kaksi pääsee, ettei tarvitse ihan alkeista lähteä. Tein pari huolimattomuusvirhettä siellä täällä, mutta ymmärsin kutakuinkin kaikki tekstit ja kieliopissakin oli tasan yksi asia, mitä emme Joutsenossa ehtineet opiskella.

Huomenna nähdään, kuinka testi meni, hiiiiiiii.

Yleistä

Yliopistolla ravaamisen lisäksi ollaan käyty muiden vaihtareiden kanssa ostoksilla. Tunsin eilen itseni tosi japanilaiseksi, kun kävin ostamassa itselleni sisälipsut (joita japanissa käytetään aina sisätiloissa, myös täällä opiskelija-asuntolassa) ja käsipyyhkeen laukkuun laitettavaksi (koska missään ei koskaan ole käsipyyhkeitä). Sorruin jopa Totoro-söpöilyyn käsipyyhkeen suhteen, mutta totesin että ei ole mitään ideaa ostaa jotain perus roipetta kun voi leikkiä turistia.

Eipä täällä muuten juuri mitään ole meneillään. Alkujännäykset ovat melkein ohi, ja nyt on sellainen fiilis, että kyllä tästä arki vielä kehkeytyy. Ensi viikolla alkaa uusi lukuvuosi ja uudet haasteet, kun kurssit alkavat ja myös kerhotoimintaan pitäisi ängetä luultavasti ensi viikon puolella. Olen edelleen ihan menossa taidô-kerhoon, ja kyûdô on myös yhä harkintalistalla. Sitä olisi kyllä kiva kokeilla, mutta sain yliopiston lehtisestä käsityksen, että harkat ovat viidesti viikossa. Hui.

Enää tarvitaan vain kanttia mennä mukaan, sillä ainakaan alustavalla kyselyllä kukaan muu vaihtari ei ollut kovinkaan kiinnostunut, ainakaan taidôsta. Taidôn aloitan melkein varmasti, sillä harkat ovat kolmesti viikossa ja aloittelijoitakin otetaan mukaan.

Lopuksi laittelen vielä pari kuvaa, jotka jäivät tiistain satsista uupumaan. En ole ehtinyt vielä lähteä järkkärin kanssa kuljeskelemaan, ja digipokkarin kanssa tulee otettua kaikenlaisia nopeita räpsäyksiä. Hanami-kausi alkaa kuitenkin tässä lähiaikoina (ekat kukkivat kirsikkapuut näkyivät eilen ja tänään) ja eiköhän me silloin porukalla mennä johonkin lähipuistoon piknikille. Silloin raahaan luultavasti järkkärin mukaani.

IMG_2660

グリーンハウス。Green House, meidän asuntolamme siis. Söpö pikkuinen ja vihreä talo, jossa asuu meitä vaihtareita vajaa parikymmentä. Kaksi kerrosta, kaksi keittiötä, neljä suihkua, neljä vessaa ja seinät, jotka ovat paperia. Kaikki äänet kuuluvat läpi, eli jos haluaa aikaisin nukkumaan, saa olla aika hyväuninen. Onneksi olen, varsinkin tällä univelalla. :D

IMG_2655

Käytiin Takasakan aseman lähistöllä kauppakeskuksessa, ja olin lievästi sanottuna vähän yllättynyt kävellessäni tämän kaupan ohi. Nimihän on nimittäin ”keittiö”. Tajuttuani asian, olen ruvennut huomaamaan, että Japanissa on tosi paljon kaikkea suomalaista. Maanantaina bussin vierestä ajoi Stora Enson puurekka, muumeja on aivan kaikkialla ja täällä on yllättävän paljon (= enemmän kuin yksi!) kauppoja nimetty suomeksi. Minna kertoi, että Tokiossa on muun muassa kauppa, jonka nimi on ”ehkä söpö”. Nauroin sille kyllä ihan kunnolla, kun kuulin asiasta. Japanilaiset ovat outoja. :D

日本の生活 Elämä Japanissa

Eipä se lento ihan heti tuon viime päivityksen jälkeen lähtenytkään. Kone oli teknisen ongelman takia kokonaiset kaksi tuntia myöhässä, joten lähtö oli puoli kahdeksan maissa ja Japanin maankamaralle astuin paikallista aikaa puoli kaksitoista aamupäivällä.

Yö lentokoneessa oli aika koomainen kokemus, koska ei siellä oikeasti pysty nukkumaan. Oli tosin ihan jees istua japanilaisen vieressä, joka ystävällisesti opasti muun muassa soba-nuudeleiden syömisessä (siinä oli joku kastike jota en tajunnut laittaa sekaan). Toisella puolella taas istui länsimaalainen (?), joka neuvoi, kuinka koneessa jaetut maahantulokaavakkeet täytetään. Ja oi kyllä, lisää paperihommaa. Japani = hitosti täytettäviä lomakkeita joka käänteessä.

No, mitäpä itse Japanista. Ehkä päällimmäisenä fiiliksenä nousi yllätys ihmisten ystävällisyydestä. Minulle on sanottu, että japanilaiset ovat tosi ystävällistä väkeä, mutta oletin, että kaikki vastaankävelevät japanilaiset juoksevat suurin piirtein karkuun nähdessään ulkomaalaisen. Niin ei käynyt, sillä suurin piirtein kaikki ovat ihan tosissaan yrittäneet ymmärtää kökköjapaniani ja täydentävää kökköenglantia, ja aika usein viestikin on mennyt perille. Samoin minä olen yrittänyt keskittyä japanin kieleen, koska vaikeimmissa asioissa kuten rahanvaihtolomakkeissa ja pankkilomakkeissa ja asukaslomakkeissa ja kaikenlaisissa lomakkeissa on vielä aika paljon ongelmia.

Ainiin, ja joko mainitsin, että lomakkeet ovat vaikeita, mutta valitettavan yleisiä? Sitä ei vain voi koskaan toistaa liiaksi. :D

Muut vaihtaritkin ovat mukavia tyyppejä. Enimmäkseen samassa vaihtarierässä tuli kiinalaisia. Mukana oli pari taiwanlaista (jotka myös puhuvat kiinaa :’D), yksi amerikkalainen ja yksi korealainen. Aasialaisia siis suurin osa, mutta vanhoissa vaihtareissa on jokunen länsimaalainen minun lisäkseni.

Asuntola oli kiva yllätys sekin. Suomessa on tapana laittaa vaihtarit niihin vanhimpiin ja kamalimpiin murjuihin mitä löytyy (ainakin oman kokemukseni mukaan), joten varauduin tietysti pahimpaan. Mutta ei, Green House on tyylikkäin ja uusin tähän asti näkemistäni vaihtariasuntoloista. Liiketunnistimella varustettuja lamppuja, turvakoodillisia postilaatikoita ja lämmitettyjä vessanpytyn rinkejä myöten. Kuulin, että Takasaka City Palacen ja Ryuugakusei Kaikanin vaihtarit asuvat omissa yksiöissään, joissa on vessat ja keittiöt omia, mutta joka ainoa muissa asuntoloissa asuvista vaihtareista on ollut kateellinen greenhouselaisille. Vaihtarina ollessa muiden vaihdokkaiden seura kun on tärkeää, koska paikallisten japanilaisten kanssa kommunikointi on välillä vähän turhauttavaa. Vaihtareidenkaan kanssa jutellessa ei aina ymmärretä, mutta ainakin toinen tietää miltä sanojensa kanssa sekoilijasta tuntuu.

Kaikkein jännintä on se, että japanilaisten tuutoreiden kanssa puhutaan japania lähes koko ajan. Pikkuhiljaa japani tulee helpommaksi, mutta on vähän turhauttavaa, kun ohjeita antaessa japanilaiset kääntyvät aina länkkäreiden puoleen ja kysyvät: わかりますか。”Ymmärrätkö?” Minä, joka olen yleensä kielten tunneilla nopea nappaamaan kiinni opettajan kertomista jutuista, olen täällä vaihtariporukassa se, joka on opiskellut ehkä kolmanneksi vähiten japania. Toisaalta, olen saanut paljon hyvää kommenttia siitä, että opiskeluaikaan nähden japani sujuu tosi kivasti. Eipä se kovin kauaa perfektionistia lämmitä, kun ympärillä on niin paljon parempia japanin puhujia,  mutta ainakin se saa yrittämään enemmän.

Jep, mutta kello on paljon ja huomenna pitää ponkaista kasiksi alakerran keittiöön, kun lähdetään porukalla yliopistolle. Luvassa japanilaiset puhelinliittymät ja, ylläri, hitosti paperihommia. Tähän loppuun pari kuvaa alkupäiviltä.

IMG_2654Näkymä yliopistolta. Kuten joku taisi sanoa, yliopisto on vähän keskellä ei mitään. Sinne pitää mennä bussilla, ja ympärillä on peltoa ja urheilukenttiä ja kaikkea muuta kuin asutusta. Yliopiston rakennuksia näkyy vasemmalla (ruskea) ja oikealla (harmaa). Harmaassa on ilmeisesti meidän tunteja, ja harmaa osa on rakennuksista kai myös kaikkein uusin.

IMG_2656

私の部屋だよ。Taitaa olla isompi huone kuin Joutsenossa yhden hengen huoneet. :DDD Olin aika yllättynyt sekä huoneen koosta että sängyn koosta, sillä sänky on riittävän pitkä ja tosi leveä.

IMG_2647

今日、はじめたのラーメンを食べた。Raamen oli tosi hyvää, ja gyôza myös, vaikka sitä Elisa olikin tehnyt jo Joutsenossa. Mutta toisaalta Japanissa kaikki maistuu vähän eriltä, kun raaka-aineetkin on erilaisia. Käytiin koko vaihtariporukka raamenilla läheisessä raamenpaikassa. Tässä kuvassa on mukana kaksi kiinalaista vaihtaria, joiden nimiä en osaa kirjoittaa. No joo, ihan rehellisesti jos puhutaan, en muista toisen nimeäkään. Minulla on ihan jääääätäviä ongelmia opetella nimiä, sillä niitä kuulee päivittäin jonkun parikymmentä, joista suurin osa on mahdottomia kiinalaisnimiä. Olen kysynyt suurimman osan nimistä kaksi tai kolme kertaa, mikä on toisinaan vähän noloa.

Myöhemmin lisää, nyt on pakko nukkua. Hengissä ollaan ja väsymyksestä huolimatta on ollut tosi hauskaa. 明日もがんばる。

じゃ、またね。

日本へ Japaniiiiiiin!

Lentokentällääääääääää ~

Jännittääkö? Ei vieläkään. Aamulla tosin kävin läpi kaikki mahdolliset seikat, mitkä matkavalmisteluissa ovat voineet mennä pieleen. Lentopäivä on kuitenkin oikea, lippu ja passi ovat mukana, bussi tuli kuin tulikin kentälle ja ehdin portille jo paljon ennen koneeseen siirtymistä. Siksi siis tämä ajantappopäivitys kentältä.

Tuntuu jännältä, että tästä lähtien olen vuoden verran muualla. Kentällä kuuluu tosi paljon japanin kieltä, joten ehkä tavallaan tietää lähtevänsä nyt. Ehkä kuitenkin koneessa alkaa jännittää vähän enemmän, ja kai sitä viimeistään Japanin maankamaralla tietää tulleensa johonkin ihan muualle kuin tuttuun Suomeen.

Halusin laittaa tämän postauksen siksikin, että muistan joskus vuosia sitten harkinneeni vaihtoa Japanissa, kun olimme menossa Marian, Onnin ja Helyn kanssa Turkuun Animeconiin (ehkä joku vuosi 2011?) Siellä tuli puheeksi Japanin opiskelu, ja radiosta tuli sopivasti tämä biisi:

Mutta joo, kohta pääsee koneeseen joten lopetan tähän. Kuulemisiin!

うち Koti

Jahas, se oli sitten siinä.

Puoli vuotta Joutsenossa ohi ja yksi elämänvaihe takana.  Olen aina pitänyt soluasumista ja asuntolaelämää mahdottomina ajatuksina, koska elämä tuntemattomien ihmisten kanssa saman katon alla tuntuu vähän turhan hasardilta. Oma koti ja oma rauha. Ei tarvitse nalkuttaa muille asioista, jotka ärsyttävät, eikä siten tarvitse myöskään itse joustaa muiden vuoksi.

No, se asenne osoitettiin tänä vuonna vääräksi. Joutsenon opiston jälkeen on pakko myöntää, että asuntolaelämä on miljoona kertaa hauskempaa kuin yksiössä angstaaminen. Loppujen lopuksi asuntolasta tuli paikka, jota kutsuin puoli vuotta kodikseni ja jonne oli mukava palata aina uudelleen milloin miltäkin reissulta.

Kuten monet opistolla varmasti huomasivatkin, lähtö oli haikeampi kuin ajattelin. Uhosin etukäteen, että en varmaan tiristele yhtään kyyneliä, mutta lopulta päädyin nyyhkimään kahtena päivänä peräjälkeen. すみません!

Toisin kuin monet muut opiston opiskelijat, minä en ”palannut kotiin” perjantaina, vaan tein sen aina sunnuntaina. Kun muut lähtivät kotiin viikonlopuksi, minä lähdin aina ”äidille” tai ”isälle”. Ero johtuu siitä, että olen asunut jo muutaman vuoden omillani, enkä siis ole pitänyt porukoiden kotia omana kotinani aikoihin. Asuntola on hassu paikka kutsua kodiksi, koska kovinkaan monet muut eivät sitä tee. Siitä johtui se, että ajoittain tuntui vähän kodittomalta, koska muut lähtivät ”kotiin” viikonlopuksi, ja minusta ei koskaan tuntunut siltä, että olisin voinut puhua jotain muuta paikkaa kotinani. Mutta koska muutan niin usein, olo tuntuu aina kodittomalta muuttojen välissä. Sydän ei seuraa mukana paikasta toiseen ennen kuin vasta pienellä viiveellä.

Paikasta toiseen muuttaessa ensimmäinen ilta uudessa kodissa on suoraan sanottuna ankea, minkä vuoksi yleensä inhoan muuttoja. Muutot vievät tosi paljon voimia, sillä vanhasta pitää luopua ja uuteen tottuminen vaatii aikansa. Lisäksi tavaroiden pakkaaminen lähtiessä on todella raivostuttavaa. Tavaraa on aina liikaa, eikä se vähene yhtään, vaikka kuinka yrittää luopua turhasta.

Vaikka muuttaminen on hankalaa, sitä seuraavan päivän myötä tulee tunne uusista mahdollisuuksista ja uudesta alusta. Mitä innokkaampi on tottumaan uuteen ympäristöön, sitä nopeammin kotiutuu. Olen huomannut, että kykyni sopeutua uuteen kotiin on kasvanut ilmiömäiseksi viimeisen muutaman vuoden aikana. Olen muuttanut kolmen tai neljän vuoden sisällä  kuusi kertaa (tämänkertainen oli se kuudes) ja joka kerta sopeutuminen on ollut entistä helpompaa. Tietysti paikkakuntaa vaihtaessa muutot ovat vähän vaikeampia kuin kaupunginosan vaihtaminen, mutta paikkakunnalta toiseen muuttaessa sopeutuminen on käynyt yhä helpommaksi.

Sitä mukaa kun sopeutuminen uuteen kotiin käy nopeammin, lähtö sieltä kuitenkin vaikeutuu. Uskon sanontaan ”Koti on siellä, missä sydän on.” Sydän on vähän hidas näissä vaihdoissa, koska se ei millään tahdo pysyä mukana kahden muuton vuositahdissa.

Toisaalta huomaan tottuneeni paikan vaihtamiseen kahdesti vuodessa, kun puolen vuoden välein iskee tarve vaihtaa maisemaa. Muuton odottaminen alkaa olla sen verran alitajuista, että muuttokierteestä saattaa aikanaan olla vaikeaa päästä irti. Siitä kertoo esimerkiksi se, että ajatus omistusasunnosta kuulostaa tällä hetkellä korvaani lähinnä kirosanalta.

Vaihtovuoden jälkeen olen palaamassa Suomeen varmasti, koska silloin minun on pakko jatkaa opintojani ja muuttaa takaisin kivaan pieneen yksiööni. Sekä Tampereen yliopisto että Opiskelija-asuntosäätiö potkaisevat minut pihalle, jos viivyn vielä yhtään kauempaa maailmalla. Silloin palaan takaisin tuttuihin ympyröihin ja paikkaan, jota vuosi sitten kutsuin kodikseni.

Suomeen palatessani tapaan toivottavasti myös teitä ihania Joutsenon opistolaisia uudestaan. Uskon vahvasti, että pääsette kevään hauissa minne vain, kun vain itse tarpeeksi haluatte. Ja koska minä toivon, että moni teistä tulee Tampereelle, on parempi yrittää tosissaan. :D

またね~

PS. Totta kai minua näkee vielä myös Japanin kielen puhetilaisuudessa Espoossa ensi lauantaina!

送別会 Läksiäiset

Opiskelu Joutsenon opistossa on melkein ohi. Jotenkin vaikeaa uskoa, että puoli vuotta liihotteli ohi kuin siivillä, ja nyt ollaan jo maaliskuun puolivälissä.

Lähtöni kunniaksi ihanat luokkalaiseni järjestivät minulle keskiviikkona läksiäiset asuntolalla. Etupäässä iso kiitos Inkerille, joka oli tapahtuman pääjehu. Olen vieläkin sen verran sanaton niistä upeista koristeluista ja hyvistä ruuista ja mahtavasta seurasta, että taidan jättää läksiäisten tarkemman kuvailun ihan kokonaan kuvien varaan. Joskus sitä jaarittelevalta toimittajaltakin loppuvat sanat.

IMG_2489_2

Omnom ruokaa! Ulriikka on taitava leikkaamaan kurkkuja. Vihannesten dippailun lisäksi pöytä notkui herkullisista piirakoista, kekseistä, karkeista ja sipseistä.

jaeger

Modattiin Marin kanssa myös tavallinen Jägermeister-pullo meidän koululle sopivaksi. Tämä on vähän sisäpiirijuttu niille, jotka ovat katsoneet Attack on Titanin, mutta hauska sellainen. Jos ette ole katsoneet kyseistä sarjaa, menkää ja sivistäkää itseänne. Se on eeppinen.

IMG_2563_2

Ihmiset olivat ihania ja väsäilivät jäähyväiskortteja, jotka sitten laitettiin narulla yhteen. Luin kortit läksiäisten jälkeen seuraavana aamuna, koska oletin vetisteleväni kuin Niagara. Toisin kävi, koska meinasin tukehtua hammasharjaani; nämä olivat tosi hauskoja! Nauroin aamulla varmaan kymmenen minuuttia joillekin korteille. Tai oikeastaan, naamani olisi varmaan ollut näkemisen arvoinen aina kun kortti vaihtui, koska mukana oli niin paljon erisävyisiä terveisiä.

Lopuksi vielä anteeksipyynnöt siitä, ettei otsikkokuvassa ei ole Elisaa, Minniä, Rosaa eikä Hennaa (Inkerikin taitaa olla vähän piilossa), koska myöhemmin otetut kuvat vähän feilasivat hämärän valaistuksen vuoksi. Kiitos Annikalle silti jalustasta, koska sillä saatiin sentään yksi kuva onnistumaan kutakuinkin.

Ja koska huomenna on viimeinen koulupäiväni, haluan kunnon yhteiskuvan vielä opiston pihalla. Toivottavasti taivaalta ei sada kaatamalla vettä…!

みなさん、またありがとうございました!