Japanilaistuminen – puolesta ja vastaan

Sekalaisia ajatuksia elämästä Japanissa.

16 asiaa, jotka saavat minut tuntemaan oloni japanilaiseksi

1. Koulupäivät, jotka kestävät aamuyhdeksästä iltakuuteen, minkä jälkeen jäädään vielä yliopistolle tappamaan aikaa tai mennään yhdessä johonkin syömään.

2. Oman benton väsääminen seuraavaa koulupäivää varten.

3. Se kotiinpaluun hetki, kun oven sulkeutuessa yläkerrasta kuuluu ”Okaeri!” (tervetuloa takaisin kotiin) Ja tietysti se, kun alkaa itse sanoa ”Tadaima!” (olen kotona).

4. Löntysteleminen pitkin asuntolaa omilla kotilipsuilla.

5. Juoma-automaattiriippuvuus. Kun juoma-automaatteja on kaikkialla, niistä tulee ostettua teetä, kahvia, mehua, vettä… melkein joka päivä.

6. Laukusta löytyy aina paketti nenäliinoja.

7. …ja pieni pyyhe, koska kaikissa vessoissa ei ole kuivaimia.

8. Se hetki, kun huomaa refleksistä laittavansa vessapytyn lorinaäänen päälle (koska niin tekee kaikki häveliäät japanilaisetkin).

9. Tunne siitä, että avonainen ja hihaton toppi on liian paljastava, mutta lyhyet mikrosortsit sen sijaan ihan normaali valinta.

10. Pitkähihaisen ja farkkujen pukeminen päivinä, jolloin lämpötila tippuu alle 25 asteen.

11. Kun suomea puhuessa aikoo sanoa kuukauden nimen, mutta päätyy sanomaan numeron ja kuukauden. Tammikuusta tulee ykköskuukausi ja elokuusta kasikuukausi, koska suomalaisten kuukausien nimet ovat liian vaikeita muistaa.

12. Tilanteet, joissa ensimmäinen mieleen tuleva sana on japania, eikä suomen tai englannin kielen käännös muistu mieleen lainkaan.

13. Söpön tavaran hamstraaminen.

14. Opiskeleminen jotain tiettyä valtakunnallista koetta varten.

15. Älypuhelimen näprääminen kaikkialla (tämä taitaa tosin olla ihan kansainvälinen piirre).

16. Kumartelu tervehtiessä, kumartelu puhetta pitäessä, kumartelu siellä ja kumartelu täällä. Kumartaminen on tarttuva osa japanilaista kulttuuria.

9 asiaa, joiden takia minusta ei koskaan tule japanilaista

1. Erottuminen joukosta. Minut tunnistaa ulkomaalaiseksi, vaikka olisin asunut täällä 50 vuotta. Olen pitkä ja pistän silmään, joten normaali elämä ilman erityishuomiota on käytännössä mahdotonta (paitsi ehkä Tokiossa, jossa ulkomaalaisia on enemmän).

2. Kieli. Vaikka kuinka oppiikin lisää, japanin kieli on silti loputon työmaa. Natiivin lailla puhuminen vaatii älyttömästi vaivannäköä, etten luultavasti koskaan jaksa opiskella niin paljon.

3. Tarve olla suorasukainen suomalainen, joka sanoo mitä ajattelee, lähtee kotiin kun tuntuu siltä ja suuttuu, kun on paha päivä.

4. Se, että Japanissa kassan myyjää ei tarvitse tervehtiä tai kiittää, mikä tuntuu tosi oudolta. Asiakas on kuningas, mutta en aio koskaan luopua suomalaisesta tavastani kiittää myyjää. Ihminen tarvitsee kiitosta, vaikka palveleminen kuuluisikin työnkuvaan.

5. Haluan tehdä asiat itse. Se asia, missä japanilaiset eivät ole kovin hyviä, on toisten ihmisten kykyihin luottaminen. Kaikki tehdään valmiiksi, ja vielä korostetusti, jos kyseessä on ulkomaalainen. Samoin koulussa opiskelijoiden ei juurikaan anneta ajatella itse.

6. Haluan kunnon leipää. Ihan oikeasti. Täällä myytävä vehnäpulla alkaa tulla korvista ulos, eikä kaupoissa edes myydä mitään muuta. ;_____;

7. Juuret Suomessa. Perhe ja ystävät ovat maapallon toisella puolella, joten täysin japanilaistuminen on mahdoton ajatus. Samoin olen alkanut huomata sen, että olen ylpeä suomalaisuudestani. Suomi kuuluu maailman kärkimaihin koulutuksessa, Suomessa on maailman parhaat leivät, suomalaisten kanssa on helppo hoitaa asioita, naiset ovat tasaveroisia miesten kanssa ja suomalainen passi on yksi parhaita maailmassa, koska sillä pääsee lähes mihin tahansa maahan. En ole joutunut vielä kertaakaan häpeämään sitä, että olen juuri suomalainen, ja suomalaisena aion pysyäkin.

Myöhemmin taas vähän kuulumisia. Viime aikoina arki on alkanut puolen vuoden jälkeen maistua ihan kunnolla arjelta. Vaikka kaikenlaisia mielenkiintoisia menemisiä on ollut edelleenkin, tuntuu ihan siltä, että olen asunut täällä riittävän kauan tietääkseni millaista on tasainen japanilainen arki.

Mainokset

使い捨て友情(?)

今度日本語で!この記事は大東文化大学の新聞に載っていたものだから、大東でも読めますよ。書き直した友達に本当にありがとうございました!

This time only in Japanese, because it’s an article I was asked to write to Daito Bunka University’s newspaper.

Tällä kertaa vain kirjoitus on vain japaniksi, sillä minua pyydettiin kirjoittamaan japaniksi artikkeli yliopiston lehteen. Tunnetusti en osaa kieltäytyä, joten suostuin kirjoittamaan artikkelin kielellä, jota en oikeasti osaa kunnolla. Onneksi japanilaiset kaverit korjasivat artikkelin ymmärrettävään muotoon!

ryuugakuseikaikantanjoubi

「言葉は母国語のように通じないから、本当の友達が出来ない。」

以上のことは日本へ来たばかりの私が考えたこと。日本で留学する前の私はあまり日本語を話せなくて、英語でも自分の気持ちや考えを表すことは不自然だった。

なので、言葉が通じないこと、文化や習慣をあまり分からないこと、日本で会う人と1年間しか過ごせないことは必ず問題になると思った。特に親友が出来ることは無理だろうと思ったから、親しい友達が出来なくてもいいと心に決めた。

留学前の私にとって、親友は悩みと文句を聞いてくれて、難点を知っても側にいる人だった。一方、親友は私にも本当の気持ちや考えを直接言え、何でも話せる人だった。留学前に強く感じていたことは、相手をよく分かるようになりたかったら、色々話が必要だということ。

さらに、留学する間に誰かと友人になると、帰国するときは大変なことになってしまう。「さよなら」は非常に悲しい言葉だから、帰国するときに泣かないでその言葉を言いたいと思っていた。

IMG_0067しかし、人生はそんなに簡単には行かないから、知らないうちに日本で会った人と仲良くなってしまった。仲良くなって、その人たちは友達と言える人になった。言葉は時々通じなくても、時々誤解しても、いつの間にかいい友達になった。そして、日本で出来た友達のおかげで、1つのことが分かった。

それは、幸せな生活をするために、言葉はそれ程大切なものではないということだ。私は母国語を書く力に誇りを持ち、将来言葉をたくさん使う記者になりたい。けれども、他の人を分かるために、言葉をあまり要らないと思うようになった。言葉も、文化も、習慣も違うのに、分かりたいという気持ちがそれよりも大事なことではないだろうか。友達はただ自分の言葉を分かる人ではなく、心も分かるということを教わった。

IMG_0666そして、私は今までの留学生活で、1回しか本当に泣きたいと思わなかった。理由を聞けば、皆は「ホームシックのときか言葉が通じないときか日本の文化を全く分からないときかなー」と答えるんだろう。

実は、去年来た留学生がそれぞれの国に帰ってしまったことは正しい答えだ。夏休みが始まったところで、言いたくなかった「さよなら」は言わなければならない言葉になってしまった。しかし、そんなことは言えなかった。

その代わりに、「また会おう」と言った。帰国した留学生の中にも一人が「さよなら」より「またね」と言うようにしたから、私もその人のように「またいつか会おう」と約束をした。

世界は広く思えるが、携帯やインターネットや飛行機などがある現在の世界は狭い。だから、世界中の友達と離れた後でも連絡がとれて、世界中旅行も出来る。留学は1年で終わってしまうが、ここで出来た友達は一生消えないだろう。だから、離れてもまたいつか会えるように頑張ろう。

IMG_0676IMG_0090IMG_0863IMG_1371 IMG_1753