Aihearkisto: japani

”To know how to wait is the great secret of success”

Neljän päivän kuulumiset kirjoittamatta. Huh. Vähän urakkaa siis, mutta onhan tässä aikaa! Meidän pitäisi olla tällä hetkellä lennolla kohti Helsinkiä, mutta ollaankin vielä Japanissa. Ai miksi? Lopussa selviää!

Joka tapauksessa viimeiset neljä päivää ovat kuluneet aika paljon odottaen. On ollut paljon välejä, joissa on täytynyt jonottaa tai odottaa jotakin tai jotakuta. Hauska jonottaminen ja ajan tappaminen on taiteenlaji, jossa ollaan kohta Tainan kanssa mestareita. xD

Paluu Tokioon 14/5

Sunnuntaina otettiin jälleen kokka kohti Tokiota. Ehdittiin oikein hyvin lennolle Osakasta Tokioon, minkä jälkeen mentiin junalla matkalaukkuinemme Tokion Akihabaraan, jossa jätettiin laukut kolikkolokeroihin. Tavaroiden jättäminen säilytykseen oli vähän työn ja tuskan takana, kun suuri osa lokeroista oli täynnä, mutta viimein pääsimme lähtemään kävellen kohti Ochanomizun asemaa, jossa meidän oli määrä tavata Nanami, Aya ja Saori.

Kaikki ei kuitenkaan (yllättäen) mennyt niin kuin Strömsössä, vaan asemia olikin yhden sijaan useampia ja sisäänkäyntejä niin ikään monta (luulin Ochanomizun olevan pienehkö asema). Meillä ei ollut käytössä langatonta verkkoa, joten ei saatu yhteyttä yllä mainittuun kolmikkoon, ja pyörimme tunnin alueella etsimässä wi-fiä. Kun viimein saimme verkon, löysimme Nanamin, Ayan ja Saorin, mutta…. elämä ilman verkkoyhteyttä on kovin hankalaa. xD Miten sitä ihminen tulikaan toimeen ennen ilman langatonta nettiä. Oi niitä aikoja ja reilillä harrastettua wi-fin kalastelua. En halua palata menneeseen, kiitos vain.

Kun seuralaiset viimein löytyivät Ochanomizusta, lähdimme käymään Kanda matsurissa. Matsurit ovat japanilaisia tapahtumia (ks. vaihtopostauksista esim. Kawagoe matsuri), joissa väki kanniskelee temppelin ympäristössä hienoja rakennelmia. Matsureisa on paljon porukkaa ja ruokakojuja, ja tämä kyseinen festivaali (Kanda Myojin Shrine ja Kanda matsuri) on yksi Japanin vanhimmista ja tunnetuimmista. Väkeäkin oli sen mukaisesti, eli liikkumaan ei tahtonut päästä. Ostimme evästä, juttelimme, katsoimme, kuvasimme.

Kuvasaldoa tässä:

Matsurin loppupuolella hyppäsimme Nanamin kanssa junaan hakemaan isompia matkatavaroitamme Nanamin kotoa säilöstä. Sieltä jatkoimme yhä Hirokin kotiin, koska Hiroki oli luvannut majoittaa meitä kolme viimeistä yötä Tokiossa.

Kuten arvata saattaa, japanilaiset yksinasujien kodit ovat kovin pieniä, joten meillä oli semisti ahdasta kolmisin (sopu tilaa antaa). Hiroki myös kävi töissä ja lattialle ei ollut hirveästi mitään pehmusteita, joten yhden yön jälkeen totesin että juu, nyt säästetään sekä Hirokia että meitä ja etsitään toinen majoitus kahdelle viimeiselle yölle.

KAKKUA!

Koska Hiroki lähti maanantaiaamuna aikaisin töihin, noustiin Tainan kanssa kuudelta, kerättiin itsemme ja suunnattiin seitsemäksi Tokioon. Ihan ensimmäiseksi poikettiin aamiaisella Ikebukurossa, minkä jälkeen menimme Tokion itäpuolelle Edo Tokyo -museoon, missä kuluikin tovi. Oli ihan hieno museo ja tutkittavaa oli paljon, mutta näiden vika on yleensä se, etä ne ovat liiankin isoja. Museoissa vähän kisakunto kärsii kahden tunnin jälkeen, ja loppu näyttely menee aina liian vähällä huomiolla, kun alkaa iskeä nälkä ja kyllästyminen.

Erityisesti pienoismallit oliva superhienoja ja kivoja kuvata. Myös Edo Tokyo -museon rakennus itsessään on aika mielenkiintoinen, koska se on neljän pylvään varaan rakennettu jättimäinen möhkäle (en tainnut ottaa ulkoa yhtään hyvää kuvaa itse rakennuksesta).

Museokierroksen jälkeen poikkesimme syömässä intialaista (<3 <3). Ehdotin lounaalla, että käytäisiin kysäisemässä Minami-Senjun Aizuya Innissä, jos siellä olisi vapaita huoneita, että voitaisiin antaa Hirokille vähän omaa rauhaa. :D Aizuya Inn on hostelli, jossa Tea ja Sannu asuivat vieraillessaan Japanissa 2015, joten tiesin paikan kivaksi ja muistin sijainnin jotakuinkin

Hostellissa oli kuin olikin vapaa tatami-huone kahdelle, joten otimme sen viimeisiksi öiksi.

Illalla lähdimme vielä Ikebukuroon Bitter Sweet Buffetiin kakunsyöntiin. Olimme sopineet Nanamin, Ayan, Hirokin ja Hiden kanssa kakkubuffettiin menosta ensimmäisellä Tokio-viikolla jo yli viikko sitten. Nanami oli kakkubuffassa töissä, Hide tuli kipeäksi, Ayalle tuli äkillistä menoa ja Hiroki joutui ylitöihin. Niinpä läiskimme Tainan kanssa pari tuntia korttia buffetin edustalla, kunnes Hiroki ja sunnuntaina mukaan ilmoittautunut Saori ehtivät paikalle. Otimme kasilta kahden tunnin pitsa + ruoka + kakku + crepe -buffetin ja oioioi se oli hyvääää.

Ilta sujui rattoisasti, ja lopuksi lähdimme Hirokin kanssa hakemaan laukkuja Wakoshista. Sitten lähdimme kimpsuinemme Tainan kanssa hostelliin.

Viimeinen päivä Tokiossa 16/5

Viimeinen päivämme Tokiossa kului aika lailla aikaa tappamalla. Nukuimme myöhään, hengasimme hostellilla myöhään, kävimme ostamassa viimeiset tuliaiset, istuimme kahvilassa ja ihmettelimme maailman menoa. Illalla poikkesimme vielä sushilla ja matcha-jälkiruuilla Ikebukurossa Ayan, Nanamin ja Hirokin kanssa.

Oikeastaan tiistain ohjelmassa ei ollut kerta kaikkiaan mitään kovin maata mullistavaa, joten pääsimme nukkumaan melko ajoissa ja valmistauduimme lähtemään Tokiosta Kööpenhaminan kautta Helsinkiin keskiviikkona kello 11:10.

Lentosekoilu 17/5

…vaan kuinka kävikään!

Saavuimme Naritan kentälle keskiviikkoaamuna noin puoli kymmenen aikoihin ja ajattelimme, että jee, nyt ollaan ajoissa!

Kulkiessamme lentojen aikataulujen ohi satuin vilkaisemaan, että yksi ainoa lento oli peruttu siltä päivältä. Voi voi niitä raukkoja, joiden lento se oli.

Ja hups, se olikin SAS:n lento Kööpenhaminaan 11:10.

Lentomme oli siis peruttu ilmeisesti sen takia, että saapuva lento oli peruttu (älkää kysykö, miksi saapuva lento peruttiin, en tiedä). Jono SAS:n tiskille oli pitkä kuin Fujin huipulle, joten asettauduimme odottamaan jatkolentojamme, jotka kovaa vauhtia suhisivat ohi (Suomen lennot lähtevät yleensä jo 11-12 aikaan).

Taaksemme tuli vielä pari nuorta miestä, toinen Sveitsistä (juuret Kreikassa ja Sveitsissä) ja toinen Briteistä (juuret Unkarissa). Koska aikaa oli runsaasti, suoritimme pari Sneaky Cardsien ninjatehtävää kanssajonottajille (osaan nyt ehkä sanoa unkariksi: ”Please accept this card and pass it along.” Ehkä.)

Jonon edetessä juttelimme kaikenlaista, pelasimme korttia ja aika kului kaikin puolin rattoisasti hyvässä seurassa. Ja hyvä että kului, sillä jonottamiseen meni varmaan kolme tuntia, koska olimme jonon viimeisiä. Juuri ennen jonon loppumista kanssamme ollut sveitsiläinen sai jatkolennon viimetingassa ja lähti. Me jäimme britin kanssa odottamaan vuoroamme.

Britti sai jatkolennon kuudelta illalla Bangkokin kautta, me puolestaan saimme odottaa seuraavaan päivään, koska Suomeen menee tosiaan lentoja lähinnä vain aamupäivällä.

Jatkolennon lykkääntyminen seuraavaan päivään tarkoitti siis sitä, että saimme lentoyhtiöltä ilmaisen hotellimajoituksen lentokenttähotellissa päivällisineen ja aamiaisineen. Lennon lykkääntyminen toki harmitti (koska minulla olisi ollut hammaslääkäri huomenna), mutta sille ei mahtanut mitään. Paha mieli onneksi pyyhkiytyi aika äkkiä hotellin kylvyssä lillumisen ja herkullisen päivällisen myötä! Ei huono.

Palaamme siis Suomeen vasta huomenna iltapäivällä 15:30, jos vaan suinkin pääsemme lähtemään. Japani ei päästä meistä irti!

Be Kobe, stay in Osaka, walk like crazy

Kobe 12/5

Perjantaina piti mennä aamulla virkeinä Minoon puistoon katsomaan vesiputousta ja laitettiin herätys jopa kahdeksaksi!

….vaan ei herätty silloin, kun vähän väsytti!

Myöhäiseksi venyneen herätyksen jälkeen päätettiin kävellä Umedan asemalle, josta lähdettiin junalla Kobeen. Asunto-Umeda-asunto-väli tulee tutuksi, kun kävellään se melkein päivittäin! Matkaa on joku reilu puoli tuntia, ja japanilaiset aina hämmästelevät kävelyintoamme. Into loppui tänään, kun jalkoja särkee liikaa. Mutta hei, säästettiin satoja jenejä ja se on terveellistä. Ollaan oltu tosi terveellisiä!

Kun päästiin junalla Kobeen, tavattiin Tainan kaveri Megumi, jonka kanssa käytiin syömässä välipalaa Koben Kiina-korttelissa. Sitten käveltiin vähän lisää vuorelle, jossa oli vanhoja eurooppalaisten rakentamia taloja (vanhempia kuin Suomi) ajalta, jolloin eurooppalaiset kauppiaat ankkuroituvat Koben satamaan. En tiedä, mikä fiksaatio kauppiailla on ollut rakentaa taloja vuoren rinteelle, mutta siinä on ainakin jälkipolville vähän kiipeiltävää. Lämpöä reipas +25, auringonpaistetta ja vuorenrinne = paljon vettä ja silti tuntuu melko kuolleelta. :D

Myöhemmin iltapäivällä otettiin metro Koben satamaan ja mentiin tapaamaan Megumin kaveria Shieä. Pyörittiin satamassa (sekin vanhempi kuin Suomi) ottamassa kuvia, minkä jälkeen mentiin porukalla syömään akashiyakia (Hyogo-prefektuurin takoyaki, eli paistettu kananmuna, jonka sisällä on mustekalaa) ja riisi-naudanliha-konnyaku-sekoitusta, jonka nimeä en nyt muista.

Kobe on kiva kaupunki. Helpompi kuin Tokio ja Osaka, pienempi ja jonkin verran länsimaisempi (koska satama ja aiemmat länsimaiset vaikutteet). Kobessa tuli myös vähän sellainen olo, että olisi kiva asua taas Japanissa. Yritetään Tainan kanssa keksiä tekosyitä muuttaa tänne taas. Jos muuttaisin, tulisin varmaan Kansaihin. Kansain murre kuulostaa kivalta ja täällä olisi vielä aika paljon nähtävää.

Mutta joo, perjantai-illalla Kobe-seura saattoi meidät junalle, ja palasimme takaisin Osakaan, jossa olemme käyneet lähinnä nukkumassa. xD

Osaka 13/5

Vika päivä Osakassa, buhuu. :(

Viimeinen päivä Osakassa meni (yllätys yllätys) kävellessä! Käveltiin Osakan linnalle, jota en ollut vielä nähnyt kertaakaan, minkä jälkeen mentiin syömään konbinista ostettuja eväitä treffisaarelle (saari, jonka nimeä en koskaan muista, mutta jota Taina kutsuu deittisaareksi). Viimeiseksi tallusteltiin asunnolle ja nyt vielä illalla moikataan Seigoa ja Yurikoa Namban asemalla.

Maanantaina minulta kysyttiin, että Osaka vai Tokio, ja vastasin silloin lähes suorilta Tokion. Totesin tosin samaan hengenvetoon, että valinta luultavasti vain johtuu siitä, että olen ollut Tokiossa kauemmin ja tunnen sen paremmin = Tokio on kotoisampi.

Tällä reissulla Osakasta on tullut paljon kotoisampi kuin aiemmin, ja nyt varmaan joutuisin miettimään jonkin verran kauemmin, kumman valitsisin. Varmaan valitsisin silti Tokion, mutta olen vähän sillä kannalla, että jos asuisin vähän aikaa Osakassa, saattaisin valita toisin. Täällä ilmapiiri on rennompi, sää lämpimämpi, meri tuntuu olevan lähempänä, kivoja ihmisiä on paljon ja Kioto-Osaka-Nara-Kobe ovat kivasti lähekkäin ja helposti vierailtavissa.

PS. Oon saanut tähän mennessä jo kaksi kertaa fortune-onnenennustelappusista (voi ostaa temppeleiltä) 大吉, mikä tarkoittaa todella hyvää onnea. Ilmeisesti melko harvinaista. En muista kyllä paljon muuta saaneenikaan noista lapuista kuin pelkkää great good fortunea. :D

Nyt nukkumaan, huomenna on aikainen lento ja tällä kertaa ajateltiin olla myöhästymättä!

Osaka-Kioto: ihmisiä, pelaamista, kävelyä ja yöelämää

Kioto 10/5

Keskiviikkona nukuttiin myöhään ja tallusteltiin Tainan kanssa Umedean asemalle reilu puolisen tuntia. Umedan asemalta noustiin Kiotoon lähtevään junaan ja moikkaamaan Jooelia. Terkkuja Jooelille, jos luet blogia!

Pitkästä aikaa oli siis melkein suomenkielinen päivä, vaikka Tainan kanssa tuleekin puhuttua suomeksi mm. japanilaisten naisten korkokengillä kävelystä (en tajua, miksi japanilaiset ostavat liian isoja korkokenkiä, kun ei niillä voi kävellä). Voi olla taas aika ikävää palata Suomeen, kun meidän kivaa pientä salakieltämme ymmärretään.

Sää Kiotossa oli lämmin ja kiva, joten kierreltiin hiukan Gionia ja Kawaramachia (josta löydettiin suosikki tarrakauppamme B-Side Label), kunnes Jooelin saavuttua lähdettiin syömään raamenia. Sen jälkeen jatkettiin kahville, koska alkoi sataa, ja pelattiin kymmenen erää aina yhtä nostalgista Unoa! Varmaan tarpeetonta sanoakin, mutta voitin suurimman osan. xD

Illemmalla noustiin jälleen paluujunaan Osakaan, ja siinä matkalla todettiin, että meillä on vieläkin asunnon jääkaapissa Koyalta ostetut pahat hunajanmakuiset hapanluumut, eli umeboshit. Kutsuttiin siis Seigo ja Ryuuji osille ja mentiin läheiseen baariin, joka vaikuttaa olevan Tainan entinen kantapaikka (kyllä, Tainalla on kantabaareja). Baari oli sellainen kiva pieni huone, vähän kuin Tokion Golden Gai, mutta kerrostalossa.

Baarin pitäjä oli ilmeisesti aiemmin paljon matkaillut mies, joka oli kiertänyt Aasiaa ristiin rastiin, Itä-Eurooppaa ja ties vaikka mitä muita paikkoja (myös Suomen ja Ruotsin). Myös baari oli nimetty 旅人の家 eli ”matkalaisen koti”. Fiilis oli tosi kotoisa, Juteltiin, pelattiin jännää numeropeliä ja no, asiaankuuluvasti juotiin erinäköisiä nesteitä. Ai niin ja syötettiin umeboshit muille. Tehtävä suoritettu!

IMG_4053

Viimeiseksi illalla saatettiin pojat Namban asemalle (poikettiin matkalla vielää hakemaan takoyakia ja ikayakia) ja palattiin kotiin nukkumaan.

Osaka 11/5

Tänään vietettiin koko päivä Osakassa (wuhuu). Kierittiin sängyssä melko pitkään aamulla, kunnes lähdettiin tallustamaan (taas) kohti Umedan asemaa. Umedassa käytiin kaupoilla ja otettiin juna Hattori-Tenjiniin moikkaamaan Tainan tuttavapariskuntaa.

Päästiin tuttavapariskunnan kotona paistamaan takoyakia, tekemään onigirejä ja kirjoittamaan japanilaista kalligrafiaa. Oli hyvää, kivaa ja hauskaa. :)

Illalla päätettiin vielä lähteä kävelemään Tainan vanhoille huudeille Mikuniin ja Jusoon. Eksyttiin lopulta Tainan vanhalle asuinpaikalle Neko Neko guest houselle, jossa ajateltiin ihan vaan käydä ovella pyörähtämässä. Guest housen omistajat kuitenkin palasivat juuri sillä hetkellä kotiin ja tunnistivat Tainan. Mentiin sisälle juomaan mehua ja vaihtamaan kuulumisia kellon tikittäessä jo iltakymmentä. :D Oli aika uskomatonta tuuria osua paikalle juuri sinä hetkenä, kun talon asujat saapuvat kotiin.

Vierailun jälkeen matka jatkui kävellen Jusoon, jossa poikettiin juomassa oluet (tai Taina yuzu-juomat) radan varressa olevassa kulmabaarissa, jonka baarimikon Taina tunnisti. Baarimikko ei varmaan tunnistanut Tainaa, mutta yhtä kaikki tyyppi otti meistä kuvan ja laittoi sen suoraan Instagramiin. Thanks man. Nyt olen jonkun random hepun Instagramissa! Melkein julkkis! (Tainan ilme on siinä kuvassa aika hulvaton)

Viimeiseksi noustiin junaan ja palattiin takaisin kotiin. Yhyy, hauska Osaka-viikko on kohta päätöksessä. :(((( Sanoin alkuviikosta, että tykkään Tokiosta enemmän, mutta osakalaisten asenne ja kaupungin helppous ovat jotain tosi hienoa. Tykkään.

Huomenna vielä Kobeen ja ylihuomenna vika päivä Osakassa. Haluan tänne takaisin. Haluan muuttaa Japaniin taas. Hups.

IMG_4077

”Se on ookoo!” (paitsi jos myöhästyy lennolta tai syö umeboshia)

Vähän ehti kulua aikaa edellisestä postauksesta, kun ollaan oltu enemmän tai vähemmän kiireisiä (enemmän = myöhästytty melkein lentokoneesta ja vähemmän = istuttu syömässä jätskiä Tokorozawassa). Nyt voin kuitenkin vähän avata lisää toilailujamme täällä Itä-Aasiassa.

Kawagoe 6/5

Lauantaina 6. toukokuuta hypättiin nostalgiseen Tobu Tojo -linjan junaan ja päästiin käymään vanhassa kunnon Kawagoessa, Saitamassa. Kaupunki on tuttu vaihtovuoden ajalta, kun siellä tuli käveltyä ostoskatua edestakaisin montakin kertaa. Tällä kertaa löysin vielä pari uutta paikkaa, koska oppainani olivat japanilaiset työssäkäyvät ihmiset, eivät yliopisto-opiskeljat! (tiedän Kawagoesta aika monta izakayaa ja baaria xD)

Opetin englantia vaihtovuoden aikana parhaillaan neljä kertaa viikossa. Yksi ryhmä oli Tsurugashimassa käyvä työssäkäyvien naisten ryhmä, joka nyt halusi tavata meidät, kun kerran ollaan Japanissa. Tavattiin neljä enkunryhmäläistä Kawagoen asemalla, minkä jälkeen mentiin syömään okonomiyakia (maailman paras kaalilätty, katso vaihtopostaukset). Olen yleensä käynyt Kawagoessa samassa okonomiyakipaikassa, mutta tällä kertaa päästiin uuteen ravintolaan käymään.

Syömisen jälkeen käveltiin Kawagoen vanhaa kauppakatua (hyvinkin tuttu vaihtovuosilta) ja mentiin Kawagoe-museoon, jossa en ole koskaan ollut. Museon opas oli ihan mahtava! Opas kertoi tykkäävänsä Jean Sibeliuksesta ja veti perään meille puoliksi japaniksi ja puoliksi englanniksi opastetun kierroksen museossa. Nyt tiedän esimerkiksi sen, miksi Kawagoen talot ovat mustia (hiili ei pala niin helposti kuin polttamaton puu) ja miksi suurin osa risteyksistä on X-risteyksien sijaan T-risteyksiä (T-risteyksiin on helpompi tehdä väijytyksiä hyökkääjille ja T-risteykset tekevät muutenkin kaupungista vaikeamman suunnistaa).

Iltapäivästä nähtiin vielä yhtä enkunryhmäläistä kakkukahveilla, minkä jälkeen otettiin suunta Ikebukuron Hub-brittibaariin ja illanviettoon Hirokin ja oluen (tai jonkin muun vähän terästetyn juoman) kanssa.

IMG_3913

Tokio 7/5

Sunnuntai kului Tokion Shinjuku-Harajuku-Shibuya-akselilla pyöriessä, ja käveltiin koko matka Shinjukusta Harajukuun. Syötiin myös aamiainen randomilla pikku puistopläntillä (tarkoitus oli mennä Yoyogi-puistoon, mutta siellä ei saa syödä eväitä D:). Osuttiin matkalla paikalliseen Pride-paraatiin ja poikkesin ostamassa pari CD-levyä lisää, hups.

Kun oltiin lähdössä majoitukseen takaisin, sattui pieni öööö kuiviin vuotaminen, kun ihanat verisuoneni päättivät muuttua suihkulähteeksi. Ennen kuin päästiin kotiin asti, juutuin läheisen Family Martin vessaan tyrehdyttämään verenvuotoa, koska täällä ei oikein ole missään vessoissa käsipaperia, ja oli pakko ostaa nenäliinoja kaupasta. Kauppa ja vessa samassa tilassa oli kätevää, mutta muut asiakkaat kävivät vähän kärsimättömiksi, kun tyrehtymiseen meni joku puoli tuntia. Selvittiin! (osa ohikulkijoista kyllä katseli vähän niin kuin tekisin kuolemaa)

Illalla otettiin vielä isommat laukut ja matkustettiin junalla Saitaman puolelle Tokorozawaan moikkaamaan Nanamia. Käytiin Nanamin kanssa udonilla, jätskillä ja sitten jätettiin laukut Tokorozawaan viikoksi, kun lähdimme itse pienemmin kantamuksin kohti Osakaa.

Osaka 8/5

….ja Osakan lähtöaamuna melkein myöhästyttiin lentokoneesta! TAAS. Shinjukun asemalle suunnistaminen veikin odotettua enemmän aikaa, vaikka reitti oli tuttu. Sen jälkeen todettiin, ettei oikeastaan tiedetä, mihin terminaaliin pitäisi mennä. Terminaali oli numero 3, mikä ei ainakaan meikäläisellä soittanut minkäänlaisia kelloja. Selvisi, että kyseessä oli uusi terminaali, joka oli rakennettu näiden parin vuoden aikana, ja jonne piti mennä bussilla terminaalista 2. Oltiin saapumassa Naritan lentokentälle 20 minuuttia ennen check-inin sulkeutumista, ja viiden minuutin ylimääräinen bussimatka vähän nosti verenpainetta.

Juostiin, check-innattiin itsemme lennolle ja voitettiin! Jäi vielä ruhtinaallinen vartti ennen koneen lähtöä (toisin kuin viime vuonna Chicagossa, kun aikaa koneen lähtöön jäi ehkä…. 5 minuuttia?) Koska ehdimme taas koneeseen, tämä ”ihan hyvin sinne ehtii, sehän on maan sisäinen lento!” episodi varmaan saa jatkoa vielä jossain toisessa valtiossa.

Mutta joo, kun viimein selvisimme Osakaan, otimme junan ja metron Nagahoribashiin, joka on tämänkertaista majoitustamme lähin asema. Osakan kartta ei oikein tunnu minulle vieläkään loogiselta, mutta onneksi uudessakin majoituksessa on portable wifi ja meillä on internet + navigointi käytössä kaikkialla.

Ensimmäisen Osaka-päivän puolikas meni sekin ostoksilla, kävellessä ja syödessä, kunnes lyöttäydyimme Tainan couchsurfing-kaverin Seigon kanssa juomaan illalla. Mukana oli myös Seigon kaveri Ryuuji.

Käytiin maistelemassa japanilaista sakea kivassa pikkupaikassa, jossa sai pienet annokset kuutta eri laatua ja erinäisiä snackseja juomien kanssa. Myöhemmin illalla siirryttiin Shinsekaihin, jossa kuljeskeltiin ympäriinsä kuvaamassa ja pelaamassa ja lopuksi mentiin paikalliseen izakayaan juttelemaan, juomaan ja syömään. Maistoin raakaa hevosta, ja se oli yllättävän hyvää.

Keskustelu käytiin 1/4 Kansain murteella, 1/4 yleisjapanilla, 1/4 englanniksi ja 1/4 suomeksi (”Se on ookoo!” oli aika tarttuva lause), mikä ajoittain melko hilpeää. Oli myös kiva todeta jälleen, että on kivaa olla suomalainen ja sietää alkoholia paremmin kuin japanilaiset. Höhö.

IMG_3957

Koya 9/5

Baari-illan jälkeen heräsimme virkeinä seuraavaan (sateiseen) aamuun ja päätimme lähteä Osakan ulkopuolelle Koya-vuorelle. Koya on maailmanperintökohde, jossa on iso buddhalainen yhteisö, valtavasti temppeleitä ja kivoja jättipuita vuoren huipulla. Junalla vuorelle meni vajaa kaksi tuntia, eli matka oli pitkähkö, mutta junan ikkunasta näkyvät maisemat kauniita!

Viimeinen osuus matkasta taitettiin kaapelikärryllä (mikä tämän sanan oikea suomennos on??). Tarkoitus oli aluksi Tainan kanssa patikoida matka viimeiseltä juna-asemalta vuorenhuipulle, mutta oli sateista ja koleaa, joten päätimme kulkea mennen tullen kaapelikärryllä. Jos Koyalle tulee tilaisuus tulla uudestaan, olisi kiva olla pari päivää, yöpyä luostarissa ja patikoida paljon.

Koya-vuoren päältä löytyi ihan oikea kylä, jossa asui ihan oikeita ihmisiä! Olen aina ajatellut, ettei paikalla ole paljon muuta kuin buddhalaisluostari ja kourallinen munkkeja, mutta Koya on aika tavallinen turistikylä siinä missä moni muukin. Ero on se, että kylään on rakennettu paljon hienoja temppeleitä, portteja ja jättikokoinen hautausmaa. Hautausmaan valtavat männyt olivat tosi hienoja, enkä usko fiiliksen välittyvän kuvista.

Myöhemmin iltapäivällä kävimme paikallisessa pikkuisessa ravintolassa soba-nuudeleilla, tuliaisostoksilla ja lähdimme kotiin, kun tihkusade yltyi rankkasateeksi.

Ostimme tuliaisiksi umeboshia, eli luumuja, joita on liotettu etikassa. Olen syönyt umeboshia aiemmin ja todennut, että se on pahaa. Osaka-kaverimme edelliseltä illalta saivat kuitenkin uskoteltua, että hunajassa uitettu hapanluumu on parempaa, joten ostimme sitä ja maistoimme kotiuduttuamme.

Ja…. hunajaa tai ei, umeboshi on PAHAA. xD

Jeps, tässä kaikki tällä kertaa. Toivottavasti huomenna on parempi sää (niin täällä kuin Suomessakin), koska otamme junan kohti Kiotoa ja käymme moikkaamassa Jooelia!

Shibuya & Ikebukuro, eli ”minne kaikki jenini hävisivät??”

Päivä loppu, rahat poissa.

Käytiin Tainan kanssa shoppailemassa tänään Shibuyassa ja Ikebukurossa. Tarkoitus oli lähinnä käydä katsomassa Shibuyan Loftissa tuliaisia ja Ikebukuron Pokemon Centerissä katsomassa lisää tuliaisia.

Vaan kuinka kävikään. Tuliaiset onneksi löytyivät, mutta löytyi samalla vähän muutakin! Tainan reissubudjetti ei kovasti huvennut, mutta eräs muu turisti kävi shoppailemassa edellisten lisäksi vaatekaupassa (osoittautui, että suurin osa vaatteistani on melko käyttökelvottomia, koska on LÄMMIN <3), mangakellarissa Shibuyassa (”No totta kai ostat koko 12-osaisen sarjan ekstrapokkareineen, kyllä se laukkuun mahtuu!” T. Taina) ja lopulta myös kirjakaupassa Ikebukurossa (lukemattomien JLPT-oppaideni määrä kasvoi jälleen yhdellä). Matkalaukun saaminen vaa’asta ohi lentokentällä tuntuu jo nyt jännittävältä extreme-urheilulta.

Olen aina ylpeillyt sillä, etten shoppaile ulkomailla ja ahda laukkuani täyteen tavaraa, mutta Japanin kaikki kivat jutut osuvat suoraan ostoshermoon. Vielä uskomattomasti ”en-enää-koskaan-osta-mitään”-muuton jälkeen. Kaikki täällä on kivan halpaa (esim. sarjakuvapokkarit 300 jeniä eli reilu 2 euroa kappale) ja varmasti sellaista, mitä ei Suomesta löydä.

Jos haluatte tulkkareita, varatkaa ne nopeasti, että mahtuvat vielä laukkuun! xD

Syötiin tänään kareeta (Elina) ja gyuudonia (Taina). Vaihdettiin siis hetkeksi halpoihin japanilaisiin pikaruokiin, kun ollaan edelliset pari päivää vedetty vähän kalliimpia ruokia.

Sää on ollut kiva siitä lähtien kun tultiin, eli joka päivä on yli 20 astetta ja huomiseksi on luvattu jo 27 astetta. Huomenna mennään käymään naapuriprefektuuri Saitamassa moikkaamassa vanhaa enkunryhmää (opetin englantia jonkin verran ollessani viimeksi Japanissa). Pääsee taas pitkästä aikaa käymään Kawagoessa ja syömään okonomiyakia ja moikkaamaan lisää vanhoja tuttuja! Kunhan ei grillaannuta hengiltä matkalla.

Taina <3<3<3<3 …eli matka Japaniin

Terkkuja Japanista (taas)!

Kävipä kerran niin, että Elina tahtoi mennä Japaniin (okei, tätä sattuu aika usein). Siinä katsellessaan Elina osui Scandinavian Airlinesin (SAS) halpoihin lentolippuihin, joilla pääsee Japaniin suorastaan naurettavaan 339 euron hintaan. Ja niillä lipuilla pääsee ihan takaisinkin (vaikka se onkin kovin tarpeetonta)!

Koska SAS:n kampanja-aikaa oli kuusi tuntia (josta oli mennyt jo neljä, oho), Elina kysyi serkkuaan Tainaa reissuun kymmeneltä illalla – kaksi tuntia ennen kampanjan päättymistä.

Mietittiin puoli tuntia ja päätettiin kääntää nokkamme kohti Tokiota ja Osakaa.

IMG_3844

Tokio day 1 – aina eksyksissä, muttei silti ulkomailla

Tiistaina 2. toukokuuta lennettiin Kööpenhaminan kautta Tokioon, jossa oltiin perillä puoli kymmenen aikaan aamulla. Suunnattiin kaupungin halki yöpaikkaan, joka sijaitsee Shinjukussa, ja jotenkin ihmeellisesti löydettiin perille! Saattoi johtua myös siitä, että tavattiin Nanami ja Hiroki aseman läheisessä Starbucksissa (ilmeisesti paikassa, jossa Taina ja Hiroki on kantiksia) ja lainattiin wi-fiä navigoimiseen.

IMG_3847

Tokiossa jännää on se, ettei täällä oikeastaan edes tunne olevansa ulkomailla sen jälkeen, kun on asunut Tokion läheisyydessä vuoden. Silti tuntuu, ettei ikinä löydetä suorinta reittiä sinne mihin halutaan, mutta se ei tunnetusti paljon hidasta matkaa. Mukana kuljetettava wi-fi, joka saatiin AirBnB:n kautta vuokratusta asunnosta, on jumalainen lahja turistille. Huoh, nykyaika (ennen rehellisesti vain eksyttiin).

Keskiviikkoiltana siis käytiin asunnolla lennonjälkeisessä suihkussa (<3<3<3) ja mentiin syömään shabushabua porukalla. Sen jälkeen Elina kuoli kahdeksalta illalla ja nukkui jonkun 12 tuntia. Hups. Taina oli vähän virkeämpi, vaikka onkin vanha.

IMG_3835

Tokio day 2 – edelleen eksyksissä, muttei vieläkään ulkomailla

Toisena Tokio-päivänä etsittiin aamiaista, mikä on Japanissa sula mahdottomuus. Mitä täällä syödään aamiaiseksi????!!! (Elina: ”Mä söin aina pannaria!” Taina: ”???” Elina: ”Eiku mikä se on? Paahtoleipä?”)

Mentiin siis sushille. Hyvä aamiainen.

Sen jälkeen pyörittiin kaupoilla (eksyttiin) ja palattiin takaisin kämpille tapaamaan Renaa, jonka kanssa käytiin Shinjuku Gyouenissa, 100 jenin kaupassa, kuplateellä (taas), Korea-kaupunginosassa Shin-Okubossa ja lopuksi illalla Golden Gaissa söpössä minibaarissa.

Shinjuku Gyouen on puisto, jossa Elina joskus aikoi käydä vaihtovuotensa aikana, mutta joka oli remontissa tai suljettuna dengue-hyttysten takia. Puistossa oli mummoruusuja (My Granny -lajike). Epämääräisen shoppailun jälkeen päädyimme lopulta syömään korealaista ruokaa (!) paikalliseen Korea-kaupunginosaan. Puhumaan syvällisiä naimisiinmenosta, kuten Japanissa yleensä.

Ja jee, Golden Gai oli paras! Rena vei meidät kivalle pikku kujalle, jonka varrella oli ilmeisesti 30 pientä baaria (ja niitä kujia oli muutama lisää). Paikka oli juuri auennut ja tyhjä, mutta hetken päästä siellä parveili turisteja, jotka ilmeisesti ajattelivat, että HAA tuonne voi mennä, kun siellä on muitakin turisteja. Yksi amerikkalainen turisti laittoi arvuuttelemaan ammattia (poliisi) ja ilmeisesti sääli meidän huonoja arvauksia niin paljon, että tarjosi seuraavan kierroksen.

Tulipa paikalle vielä yksi japanilainenkin ryhmä, joka tosi paljon hämmästyi siitä, ettei a) oltukaan venäläisiä, b) puhuttiin japania, c) en ollut 30 (ja että Taina ei ollut nuorempi!)

Seikkailu jatkuu seuraavassa osassa (jos en hukkaa päätä, läppäriä ja puhelinta).

IMG_3888

PS. Syystä tai toisesta tämä soi korvamatona