Eeppisesti eksyksissä: Michigan

Nyt on kotiuduttu reissulta Helsinkiin (Taina menee vielä Islannissa), joten tässä tulee melko lailla tiivistetty selostus eeppisen randomista loppureissusta.

Eli, palattiin sunnuntaina Chicagoon ja mietittiin, että mitäköhän sitä elämällään tekisi. Palloiltiin maanantaina vielä Chicagossa kaupoilla ja syömässä ja kahvilla. Todettiin kuitenkin, että kyllä Chicagossa on kaikki nähtävä nähty, joten päätettiin lähteä pienelle kierrokselle Michiganiin. Pienelle, mutta todella randomille kierrokselle Michiganiin!

Ekaksi suunnattiin Kalamazoohon, josta ei valitettavasti ole kuvia, koska unohdin kuvata. Käytiin siis moikkaamassa paikkakunnalla asuvaa Austinia, joka otti jonkin verran kuvia. Niitä voi bongata facebookista jos tahtoo. Tunnen Austinin Japanin-vaihdon ajalta, joten käytiin lounaalla ja illalla pelaamassa korttipelejä paikallisessa kuppilassa. Oli superhauska ilta, ja saatiin Austinin entiseltä tyttöystävältä pummittua myös majapaikka itsellemme. Tunnen oloni freeloaderiksi, kun ilmestytään yhden päivän varoitusajalla kyselemään majoitusta, mutta no…. jos ei olisi ollut pokkaa tehdä niin, olisi jäänyt yksi mahtava päivä komematta. Oletan että kaikilla oli hauska, joten reissu onnistui tosi hyvin. Ilman Tainaa en olisi varmaan edes toteuttanut näin mahtavan hullua ideaa!

Mahtavan hulluihin ideoihin kuuluu myös se, että Hiroki oli vaihdossa Kalamazoossa, joten mentiin keskiviikkoaamuna Kalamazoon lentokentälle sanomaan heiheit. Ilmestyminen Kalamazoon kentälle, joka on kirjaimellisesti keskellä ei mitään, oli niin random veto, ettei Hiroki meinannut edes tajuta meidän olevan siellä. XD

Kalamazoosta jatkettiin toiselle pienelle paikkakunnalle Benton Harboriin, jossa asuu myös Japanin-vaihdosta tuttu Carleen. Jäätiin pois Benton Harborin bussipysäkille, katsottiin vähän ympärillemme ja todettiin, että missä hitossa me ollaan, kun täällä ei ole MITÄÄN. Autoliikkeitä, huoltiksia, tie. Ei paljon muuta. Peltoa.

Päästiin kuitenkin rullaamaan matkalaukkumme läheiseen perheravintolaan ja selvitettiin että paikalla on ostoskeskus. Niinpä talsittiin jälleen jokunen kilometri ostoskeskukselle, joka facebook-arvioiden mukaan odottaa zombiapokalypsiä, koska se on niin tyhjä. Iso osa kaupoista oli lopettanut, käytävät autioita ja paikka oli muutenkin enemmän tai vähemmän kuollut. Lopulta Carleen tuli kuitenkin hakemaan meidät pois, käytiin syömässä ja sitten saatiin Carleenin kyydillä kierros kaksoiskaupungin toisella puolella eli St. Josephissa, joka on jonkin verran eloisampi paikka. Yllä olevista kuvista suurin osa on juurikin St. Josephista, joka sijaitsee Michigan-järven rannalla.

Keskiviikkoiltana palattiin Chicagoon ja meillä oli tarkoitus olla hostelli varattuna, mutta…. oltiin tehty varaus väärälle päivälle. :’D Ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Katsoin myös juna-aseman nimen väärin, joten jouduttiin suunnistamaan jonkin verran öisessä Chicagossa ja saavuttiin lopulta puolikuolleina hostellille nukkumaan.

Viimeinen Chicago-päiväni eli torstai sujuikin sitten enimmäkseen koomatessa, levykaupoilla ja syödessä, kunnes tuli aika lähteä lentokentälle. Jätin Tainan majoittumaan outoon hostelliin jossa oli flegmaattinen respamies ja suuntasin O’Haren lentokentälle jo ties kuinka monetta kertaa saman reissun aikana.

O’Haren lentokenttä tulikin harvinaisen tutuksi, koska paluulentoni oli kaksi tuntia myöhässä ja odottelin aika pitkän aikaa lähtöä. Koska kone oli niinkin paljon myöhässä, missasin jatkolentoni Tukholmassa ja jouduin sielläkin odottamaan uutta lentoa kaksi tuntia. ”:D” Ainakin sain ilmaisen kahvikupongin siitä hyvästä.

Ja nyt tosiaan olen Suomessa, edelleen yhtenä palana! Huomenna käyn hakemassa Islannin kautta palanneen Tainan lentokentältä ja suuntaan kotiin…. joskin tällä hetkellä mulla ei ole virallisesti kotia, koska olen kuukauden verran asunnoton pummi. Välillä tosin tuntuu siltä, että koko maailma on mun koti. Ei sillä ole väliä, missä olen, vaan kenen kanssa olen siellä. Koti on kaikkialla, missä on mulle rakkaita ihmisiä. Valitettavasti osa ihanista ihmisistä on aina eri puolilla maailmaa, joten tilaisuuksia nähdä ei ole kovinkaan paljon!

Mainokset

NYC: Sinne ja takaisin

Kuten edellisestä postauksesta voi päätellä, päädyimme vaikeuksien kautta New Yorkiin. New Yorkissa mukaan liittyi Hirokin kaveri Yuuka, joten perjantaina meitä oli neljän porukka koluamassa sateista kaupunkia. Otettiin aamupäivällä vesitaksi, jolla päästiin katsastamaan muun muassa Brooklyn Bridge, Vapaudenpatsas ja veneajelun päätteeksi Times Square. Vesitaksin opas oli loistava tyyppi ja meillä on muutama yhteiskuvakin oppaan kanssa, mutta kohteliaisuudesta en nyt laita niitä tähän. Voitte kysellä niitä kuvia sitten reissun jälkeen. :D

Sateisen päivän ilta kului Chelsea Marketissa postikortteja ja muuta hauskaa etsiessä sekä tietenkin syödessä, minkä jälkeen siirryttiin kämpille lätkimään korttia. Kortinpeluu ylittää aina korkeimmankin kielimuurin.

Lauantaiaamuna herättiin virkeinä poutapäivään, ja koska aurinko paistoi, suunnattiin Central Parkiin. Pyörittiin siellä nelistään monta tuntia (ja eksyttiinkin pari kertaa!), minkä jälkeen jakauduttiin kahteen ryhmään. Hiroki ja Yuuka menivät kiertelemään New Yorkia keskenään ja me Tainan kanssa suuntasimme moikkaamaan Tainan Hong Kongin -tuttuja.

Pyörittiin vähän läheisellä ruokafestivaalikadulla, käytiin syömässä thai-ruokaa ja siirryttiin sitten uudelleen Brooklyn Bridgen lähistölle ottamaan valokuvia. Myöhemmin oli luvattu ukkosta ja myrskyä, mutta säästyimme pienellä hiekkamyrskyllä (hiekkaa kyllä oli silmät ja korvat täynnä). Ihan viimeiseksi illalla suuntasimme Tainan ja Jackien (Hong Kong -tuttu) kanssa Korea Towniin, joka oli samalla vähän yleisemmin Asia Town, koska siellä oli japanilaisia ja kiinalaisiakin asioita myynnissä. Enimmäkseen ruokaa. Käytiin muun muassa syömässä japanilaistyylisiä jälkkäreitä, jee.

Kahden turisteilupäivän ja yhden Starbucksissa vietetyn koomapäivän jälkeen aikamme New Yorkissa oli ohi ja lähdimme sunnuntina puoli neljältä aamuyöllä takaisin kohti Chicagoa. Aamuherätys oli superikävä ja jäähyväiset Yuukan ja Hirokin kanssa vielä ikävämmät, mutta selvisimme ehjänä bussiin ja kentälle.

Paluupäivä Chicagossa on ollut aika koomainen, mutta oltiin hitaalla brunssilla aamulla (Tainalle french toast ja mulle amerikkalaisia pannareita nomnomnom) ja sitten etsittiin majoitus laitakaupungilta. Yövytään pari yötä jälleen airBnB:n kautta, mutta tällä kertaa meillä ei ole omaa asuntoa, vaan yövytään yhden asuntoaan tarjoavan ihmisen olohuoneessa. Meidän lisäksi täällä yöpyy toinekin kaksikko Michiganista. Jotenkin tosi rento meno ja mukava hostaaja. Ja ihanat koirat!

Ollaan aika lailla koluttu jo Chicagon keskusta, joten nyt pyöritään reunemmalla ja tehdään uusia suunnitelmia seuraaville päiville. Tänään käytiin syömässä yhdessä ravintolassa lähellä baseball-stadionia, ja ravintolassa oli aika paljon baseball-faneja. En ole varmaan vielä maininnut blogipostauksissani, että Yhdysvalloissa musiikki on tosi kovalla ja se soi kaikkialla. Ravintoloissa, asemilla, kaduilla: kaikkialla on musiikkia. Toisinaan pitää ihan kunnolla huutaakin, että saa puhuttua kunnolla. Ei ole mikään hirveä ihme, että amerikkalaisia pidetään kovaäänisinä, koska täällä pitää oikeasti korottaa ääntä voidakseen keskustella.

Ai niin, ja tippikäytäntö on vähän hämmentävä. Onneksi yleensä kuiteissa on ohjeelliset tipit, tai sitten meillä on ollut joku apuna tippejä laskemassa. Tippaaminen on tosi randomia, kun tuntuu, etteivät täällä asuvatkaan aina oikein tajua sitä.

Lopuksi vielä sellainen pointti Yhdysvalloista, että täällä on tosi vaikea tuntea itseään ulkomaalaiseksi. On aika vaikeaa yrittää kysellä ihmisiltä paikallista ruokaakaan, kun täällä erilaiset etniset ruuat ovat tavallaan paikallisia. Kaikkea löytyy afrikkalaisesta ruuasta meksikolaiseen ja se näkyy myös katukuvassa. Ajattelin, että aasialaiset ystävämme erottuvat joukosta länsimaissa, mutta Yhdysvalloissa kukaan ei erotu joukosta. Väki on niin kirjavaa, että kuka hyvänsä tuntuu sulautuvan joukkoon. Yksi päivä Tainalta ja minulta kysyttiinkin, että ”Are you from LA?”

Los Angelesista vai. Joo. Miksi ei!

Chicagosta New Yorkiin

Reissua takana viikko, ja on jo pakko jättää päivien numeroinnit pois. Reissupäivät kuluvat niin äkkiä, ettei meinaa mukana pysyä. Nyt siis viikko matkaamista takana ja Chicagon maisemat vaihtuivat tänään New Yorkiin. Siitä miten tänne Nykiin päästiin (vähän tuskaisesti) kerron myöhemmin, mutta sitä ennen vikat päivät Chicagossa.

Yllä olevat kuvat ovat siis vielä Chicagosta, jossa vietimme päivämme juustokakkua syöden (The Cheesecake Factory, omnomnom), kuljeskellen ja tiedemuseossa pyörien. Tiistaina käytiin valokuvanäyttelyssä (koska bongasin sen jostain) ja se oli überhieno. Näyttelyn teemana oli siis sota Lähi-idässä ja no…. tiedätte kyllä, että sellainen kiinnostaa journalistia aika paljon. Haluan joskus itse ottaa yhtä hienoja ja ajatuksia herättäviä kuvia.

Aika iso osa noista omista kuvistani on Museum of Science and Industrysta keskiviikolta, koska vietettiin kyseisessä museossa yksi kokonainen päivä. Museum of Science and Industry on siis isommanpuoleinen Heureka, jossa on kaikkea tieteeseen liittyvää näkemistä ja kokemista. Museo oli niin iso, ettei saatu edes kaikkea kierrettyä päivän aikana. Oli kyllä paljon mielenkiintoisia näyttelyitä.

Ilta koomattiin kämpillä, pestiin vähän pyykkiä ja sitten seuraavana aamuna eli tänään suunnattiin kohti New Yorkia.

Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä!

Aamulla herättiin Tainan kanssa aiempaan lentokoneeseen kuin Hiroki. Varattiin kentälle selviytymiseen aika nafti aika, mutta ajattelin, että pärjätään ihan hyvin. No, pärjättiinkin ihan hyvin kunnes juna HAJOSI raiteelle. Kuljettaja onneksi sai sen nytkähtelevästi ja hitaasti liikkeelle, mutta check-in meni ihan viime tippaan (oltiin siinä 5-10 min ennen takarajaa) ja kipitettiin koneeseen varttia ennen koneen lähtöaikaa. Ehdittiin!

….mutta ei siinä vielä kaikki. Kun tultiin New Yorkiin, Hiroki laittoi viestiä, että sen oma kone oli pari tuntia myöhässä lähtöaikataulusta ja jonkun piti käydä hakemassa meidän seuraavan majapaikan avain. Me sitten Tainan kanssa kävimme hakemassa avaimen ja menimme jo rappukäytäväänkin, kunnes huomasimme, että…. meillä ei ollut asunnon numeroa. Pelkkä talon numero ja avaimet ilman minkäänlaista merkintää siitä, MIKÄ asunnon numero on.

Ei siinä mitään, kysyttiin numeroa Hirokilta ja Hiroki asunnon omistajalta, joka ei vastannut. Mentiin Tainan kanssa läheiseen Starbucksiin dataamaan ja odottelemaan ja istuttiinkin siellä sitten yli kaksi tuntia. Saatiin viimein osoite ja nyt ollaan kämpillä odottelemassa Hirokia, joka lähti lentokentälle hakemaan japanilaista kaveriaan. Kello on siis yksitoista illalla ja lähdettiin kaikki Chicagon-asunnosta aamulla.

Mut joo nyt ruokaa ja sitten olen valmis kohtaamaan huomisen perjantai kolmannentoista! Ei tästä enää kovin moni muu asia voi mennä enemmän pieleen. :D

 

USA: Chicago, päivä 4

Hidas aamiainen, kuppikakkuautomaatti ensimmäisessä kadunkulmassa ja Chicago-tyylin superkokoinen pitsa. Ai miten niin ollaan syömässä koko ajan?!

Chicagossa luvattiin sateista ilmaa, joten hyödynnettiin eilen sunnuntaina viimeinen poutapäivä ja suunnattiin Skydeck Toweriin ihailemaan yömaisemaa. Ylhäältä katsottuna Chicago näyttää vielä matalammalta kuin lentokoneesta. Oikeastaan vain ihan ydinkeskustassa on korkeita pilvenpiirtäjiä ja muualla on aika…. lättänää. Suora ja supersäntillinen asemakaava on kyllä ihan uskomaton, kuten kuvasta näkyy! Kaikki täällä on suoraa.

Maanantai on kulunut enimmäkseen hengaamalla. Ollaan käyty muun muassa järvenrannassa Navy Pierissä, Chicagon kirjastossa ja tallusteltu ympäriinsä. Käytiin syömässä muun muassa Chicago-tyylin pitsaa ja otettiin kolmistaan tietysti suurin mahdollinen koko. Tarjoilija oli vähän että ”Jaksatteko varmasti?” ja lopussa kiikutti jo pahvilaatikkoa jämäpaloille, että saadaan ne mukaan lähtiessämme.  Ja täällä on ilmeisesti se tapa, että myyjät kyselee koko ajan, onko kaikki kunnossa ja tarviiko tuoda lisää ruokaa / juomaa /mitä hyvänsä.

Chicagon kirjastossa puolestaan eksyttiin kokoamaan yksi palapeli! Jos kysytään, mitä ollaan tehty reissun aikana, niin reissussa tulee tehtyä aina kaikkea randomia normaalia randomeissa paikoissa. Mitä enemmän reissaa, sitä enemmän tuntuu siltä, että uusissa paikoissa parasta on oikeastaan matkaseura, ei niinkään itse paikka. Tykkään nähdä uusia paikkoja, valokuvata niitä ja näin, mutta… kyllä matkassa parasta on aina se fiilis, kun voidaan eksyä ja turisteilla ja hölmöillä porukalla. Ja tätä kirjoittaessa Taina ja Hiroki laulaa kuorossa Payphonea. Yhtälö todistettu.

USA: Chicago, päivät 1,2 & 3

Heipsan taas. Aika elvyttää vanha matkablogi! Tämä vähän kuoli vaihtovuoden aikana, mutta nyt on uudet reissut ja uudet tuulet. Tällä kertaa matka kulki Yhdysvaltoihin ja siellä tarkemmin ottaen Chicagoon.

Chicagossa ehkä jännintä on ollut se, että kaupunki on tuntunut kokoaan pienemmältä. Jotenkin sitä odotti etukäteen, että Chicago on valtava kaupunki, mutta Tokion jälkeen kaikki taitaa tuntua maltillisen kokoiselta! Ei Chicago mikään pieni paikka ole, tietenkään, mutta kadunnimet, suorat korttelit ja handlattava liikenne saavat kaiken tuntumaan aika helpolta verrattuna Tokioon tai Hong Kongiin.

Tultiin tänne Tainan kanssa perjantai-iltana ilman kunnollista suunnitelmaa yöpaikasta, mutta kuten aina, asiat järjestyivät aika kivasti. Mentiin ensimmäiseen katsomaani hostelliin, ja siellä oli kuin olikin kaksi sänkyä vapaana. Seuraavalle yölle ei enää ollut, joten siirryttiin toiseen hostelliin ja oltiin siellä lauantai-sunnuntai-yö. Tänään sunnuntaina tavattiin Hirokin kanssa ja nukutaan vuokratussa yksiössä Downtownissa.

Ei olla erityisemmin tehty mitään muuta kuin kävelty tosi paljon, syöty hyvää ruokaa, juoruttu, valokuvattu (tai ainakin minä olen!) ja rentouduttu lomailun merkeissä. Ihmiset täällä Amerikassa alkavat puhua aika helposti randomeille ohikulkijoille, sillä perjantai-iltana saatiin yhden tyypin käyntikortti ”Call me if you are in trouble or get arrested!”- toivotuksen kera. Äsken ruokakaupassa ihmeteltiin kylmässä olevia kananmunia (Suomessa kananmunat ovat yleensä huoneenlämmössä, ainakin kaupassa), ja joku random asiakas alkoi selittää meille, että kylmäketju katkeaa, jos kananmunat eivät ole kylmässä. Ai niin, ja käytiin bubble tea -kahvilassa ja sielläkin yksi alkujaan ukrainalainen tyyppi alkoi jutella meille, ilmeisesti koska meillä oli niin hyvät jutut, hahaa. Saatiin muun muassa turisteiluvinkkejä.

Sää on ollut vähän vaihteleva, eilen oli tosi kylmää ja tuuli, mutta tänään on olut parikymmentä astetta ja tosi kiva sää. Huomiseksi luvattiin kuulemma sadetta.

Mutta joo, hengissä ollaan ja tavarat ovat tallessa! Aivot meinaa aina välillä unohtua johonkin, mutta onneksi on kaksi vara-aivoa mukana. Worry not, tullaan yhtenä palana Suomeen, mutta onneksi vasta parin viikon päästä!