Rakkaudesta Japaniin

Vika päivitys ennen kuin Taina tulee ilostuttamaan mua tänne Japsilaan! Whiiii!

Koska en ehdi päivittää silloin paljonkaan, laitan nyt viime viikon kuulumisia ennen nukkumaanmenoa. Kuvia on paljon, koska viime sunnuntai oli yksi huikeista kuvausreissuista.

Tsukiji & Odaiba

Tällä kertaa siis suunnitelmana oli mennä kalaruuista ja kalatoristaan tunnettuun Tsukijin kaupunginosaan (oho, taas ruokaa). Päivä oli sateinen, joten kapeiden katujen puikkelehtimisesta sateenvarjon kanssa tuli taiteenlaji. Sade kuitenkin taukosi sen jälkeen kun kävimme syömässä, mikä oli tosi hyvää tuuria.

IMG_3252 IMG_3253 IMG_3254Söin Tsukijissa ekaa kertaa elämässäni merisiiliä. Tietämättä, että se oli merisiili, koska luulin uniksi kutsutun otuksen olevan joku lonkeroinen merenelävä. XD Maku oli ihan jees, ei maailman paras ruoka, muttei älyttömän pahaakaan. Jälkimaku oli vähän hassu ja hinta kallis, joten tuskin tulee syötyä toiste.

IMG_3266Tsukijin jälkeen suuntasimme Odaibaan, joka on modernisti rakennettu saarikaupunginosa Tokiossa. Ilmeisen tunnettu myös pariskuntapaikkana, ja siinä on syy miksi tässä postauksessa on paljon vain näiden kahden ihmisen kuvia. :D Reissussa ollut tyttö on kiinalaisen vaihtarin tutori, johon kiinalainen vaihtari myönsi kiinnostuksensa viime postauksessa olleella juomareissulla.  Koska kyseinen vaihtari lähtee kohta takaisin Kiinaan, salakuvasin paljon söpöjä pariskuntakuvia – ja huomasin pienen ryhmämme neljännen jäsenenkin olleen samalla asialla. Saatiin makeat naurut, kun vertailtiin kuviamme ja totesimme että kuvakulmat ja tilanteet ovat täsmälleen samoja.

IMG_3267 IMG_3284Myös tunnettu Gundam-patsas tuli bongattua ja kuvattua. Tämä kuva on siis Annikalle, joka kysyi nähtiinkö Gundamia.

Patsaan juurella esitetty ”Hei, sehän on melkein yhtä pitkä kuin sä!” -kommentti kolahti pitkän ihmisen itsetuntoon, yhyhyyy. XD Nautin yhä enemmän tällä porukalla hengailusta juuri siksi, että keskinäistä naljailua pystyy harrastamaan vapaasti.
IMG_3296 IMG_3299Odaibassa käytiin myös katselemassa vähän Toyotoja (ihanainen Toyota Carinani kääntyy parkkiruudussaan kun katselen uusia rakkaita) ja siellä päästiin kokeilemaan myös uutta Toyotan tekniikkaa. Kaksi meistä kokeili Winglettejä, ja kaksi veti kolarisimulaattorin radan läpi. Arvatkaa kumpaa kokeilin. :D Ei sillä että olisi enää mitään simulaattoria tarvittu helmikuisen jälkeen, mutta pääsi taas pitkästä aikaa verestämään muistikuvia ajamisesta. Simulaattori oli peräti oikeanpuoleiselle liikenteelle, joten ongelmaa japanilaisen ajotyylin kanssa ei ollut.

IMG_3308 IMG_3310 IMG_3312 IMG_3318  Ja lopuksi uskomattoma maisemakuvia reissusta. Syötiin illalla kiinalaisessa ravintolassa, jossa koko terassi oli vapaana ja näkymä suoraan Rainbow Bridgelle ja mini-Vapauden patsaalle. Upea ilta, postikorttimaisemat ja mahtavaa seuraa.

Tällä menolla koti-ikävä saa odottaa vielä kauan tuloaan.

Ai joo, ja olen viimeisen viikon aikana tarjoillut salmiakkivarastojani japanilaisille ja kiinalaisille. Varsinkin japanilaiset ilmeet ovat olleet hinnattomia. Mahaan sattuu vieläkin tämän päivän jäljiltä, kun ruokatauolla maisteltiin palanpainikkeeksi suomalaista karkkia, josta kysyttiin pariin kertaan, että ”voiko joku näin pahanmakuinen olla oikeasti makeinen?!” Mitääää, salmiakkihan on hyvää! Jotkut eivät vain osaa arvostaa gourmet-makeista siihen törmätessään. XD

Ja nyt nukkumaan, koska huomenna Taina tulee uuden salmiakkikuorman kanssa. <3

Mainokset

Sunnuntaimatkailua ja koululaiselämää

Tällä kertaa mennään lyriikkojen mukaan, koska viime aikojen reissuista on tullut mieleen tämä Scandinavian Music Groupin kappale Valmis. On paljon asioita, joita haluan vielä tehdä ennen paikoilleen asettumista, ja aika moni niistä löytyy tämän kyseisen kappaleen sanoituksista. Myös vuoden 2011 InterRailin aikana ruksittelin mielessäni kohtia, jotka kävivät toteen, koska niitä oli aika monta. Nyt niitä on pari lisää!

”Haluan juoda miehen pöydän alle” – aikamatkailua ja sakea

IMG_3211 IMG_3217 IMG_3221 IMG_3223 IMG_3225 IMG_3228 IMG_3229 IMG_3230 IMG_3234 IMG_3240Menimme viime sunnuntaina 15. kesäkuuta jälleen Tokioon. Tokioon menemisestä on tullut viikoittainen sunnuntaiperinne, koska menemme lähes aina sunnuntaina johonkin samalla porukalla. Tällä kertaa suuntasimme museoon, jossa oli Edo-kauden rakennuksia 1600-luvulta lähes 1900-luvulle. Ihan koko vakiporukka ei ollut kasassa, koska yhdellä oli töitä, mutta päätimme mennä kolmistaan ulkoilmamuseoon ja sen jälkeen juomaan paikalliseen izakayaan.

Museo oli siisti kokemus, osittain siksi, että joissain paikoissa tuli tosi vahvasti Suomi mieleen. Parissa talossa oli nuotio, jonka savun haju toi mieleen suomalaisen keskikesän, makkaran paiston ja yöttömän yön. Myös perijapanilaiset talot tatamimattoineen ja yksityiskohtineen olivat mielenkiintoisia, koska olen tähän mennessä käynyt vain yhdessä japanilaisessa kodissa, jossa on ollut tatami.

Tapasimme museossa myös kaksi muuta opiskelijaa, joista toinen oli singaporesta ja toinen japanista. Koska naamastani näkyy kilometrejen päähän, etten ole paikallinen, singaporelainen tyyppi tuli suoraa päätä juttelemaan minulle englanniksi. Näköjään on jotain etuakin siitä, että erottuu, sillä monet ihmiset tulevat juttelemaan minulle englantia. Myös japania puhutaan minulle usein ihan ilman syytä, koska olen pitkä länsimaalainen. ”Kuinka pitkä sä oot?” käy aika hyvin jo tervehdyksestä, ja voisin sanoa pituuteni japaniksi vaikka unissani. Toisinaan se ottaa hermoille, kun ihmiset kyselevät jatkuvasti samoja asioita.

Mutta joo, friikkisirkuksen hyvät puolet tulevat esille myös siinä, että olen yleensä seurueen ainoa ihminen, jolle annetaan kaikkea kivaa pientä sälää. Koska oltiin kolmistaan ja kaksi meidän porukasta oli miespuolisia, museon hellyyttävä vaari lahjoi minua tekemällään origamilla. Pojat eivät saaneet mitään, eikä ollut ihan eka kerta, kun olen ainoa, jolle suodaan ylimääristä ystävällisyyttä.

Museokierroksen jälkeen käytiin läheisessä kaitensushi-paikassa syömässä aina yhtä herkullista sushia. Jutteleminen, ajan viettäminen, uusien asioiden näkeminen, yhdessä nauraminen, hyvien ruokien syöminen…. On niin paljon asioita, joista pidän tämän porukan kanssa liikkuessa. Vaikka yhteistä äidinkieltä ei ole, aika moni asia sujuu helpommin kuin sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa omaa yhteisen kielen. Jos joku olisi sanonut minulle Suomessa, että tulen viihtymään aasialaisten kanssa melkein paremmin kuin suomalaisten, olisin varmaan nauranut sille huonona vitsinä.

Ja nauramisesta päästään siihen, että jatkoimme museon ja sushin jälkeen izakayaan viettämään iltaa. Matkustimme junalla Saitaman Kawagoeen (koska sieltä on yleisesti helpompi päästä kotiin) ja asetuimme kivaan paikkaan puhumaan, juomaan ja syömään.

Varoitin kaksikkoa etukäteen siitä, että minulla on Suomenkin mittapuulla hyvä sietokyky alkoholille, ja sain vastaukseksi naurahduksia ja kuittauksen, että aasialaisella mittapuulla heilläkin on hyvä viinapää.

Noh, aasialaisella mittapuulla. Jos kaksikko ei olisi tajunnut lopettaa ajoissa ja antaa viimeisiä juomiaan minulle, olisin varmasti juonut kummatkin pöydän alle. Aasialainen hyvä alkoholinsietokyky on käytännössä suomalaisen keskivertonaisen kanssa samaa luokkaa. Molemmat totesivatkin, että eivät lähde enää juomaan minun kanssani, mikä on harmi, koska minulla oli suorastaan luvattoman hauskaa seuratessani tilanteen kehittymistä. :D

Juttelukin oli jossain mielessä helpompaa alkoholihöystöllä, vaikka pelkäsinkin etukäteen, että japanin puhumiseni menee ihan käsittämättömäksi alkoholin myötä. Niin ei käynyt, ja oikeastaan puhuin paljon enemmän kuin yleensä, vieläpä niin että minut ymmärrettiin ja minä ymmärsin muita. Siisti fiilis, joten ilta oli monessa mielessä hauska.

”Haluan kiusata vierasta lasta” – vierailu ala-asteella

Ihan alkuun on pakko sanoa, etten minä oikeasti kiusannut niitä muksuja.  Olivat vähän liian söpöjä sellaiseen. :D

Ilmoittauduin siis kv-toimiston reissulle ala-asteelle ja pidin eilen tiistaina esityksen kotimaastani Suomesta. Kaikki siksi, etten osaa sanoa ei. En olisi juurikaan halunnut mennä, koska olen niin jäätävän kiireinen, mutta loppujen lopuksi olen iloinen että menin, koska oli hauskaa käydä japanilaisella ala-asteella. Ja puhettani kuunnelleet viitosluokkalaiset olivat sööttejä, varsinkin esityksen päätteeksi, kun tuli tilaisuus esittää kysymyksiä.

Kysymykset olivat luokkaa ”Kuinka pitkä sä oot?”, ”Onko sulla poikaystävää?”, ””Mistä sarjakuvista / tv-sarjoista tykkäät?” ja niin edelleen. Suomeen liittyviä kysymyksiä oli yllättävän vähän, mutta kaipa suomalaisen mieltymyksien kysyminenkin lasketaan Suomi-tietoudeksi!

Olin kirjoittanut puheeni etukäteen, mutta päädyin lopulta pitämään sen ilman minkäänlaista paperia. En tiedä oliko se hyvä juttu vai huono, koska yleensä päädyn puhumaan päättömiä, jos minulla ei ole paperia. Toisaalta inhoan paperista puhumista, koska se on niin jäykkää…. No joo, ehkä tässä esiintymistaito paranee, kun olen pitänyt neljästä puheestani vasta puolet. Ensi viikolla on luvassa kolmas puhe, ja parin viikon päästä on vielä viimeinen.

… ”väsyttää loput puheillani”

Sitä voisi taas mennä nukkumaan jaarittelemasta, mutta kokoan taas loppuun vähän huomiota muilta päiviltä.

Yksi juttu on se, että kävin vihdoin kampaajalla eilen. Hiukseni pääsivät tosi siivottomaan kuntoon, koska punaisen värin lomasta alkoi pilkottaa juurikasvu ja muutenkin lettini pääsi liian pitkäksi. Täällä on sen verran kuuma, että kerroin kampaajalle saman tien ohjeen leikata kunnolla lyhyeksi. Pituutta lähti jotain yli kymmenen senttiä. Laitan kuvia sitten kun satun sellaisia jossain yhteydessä ottamaan. Varmaankin tällä viikolla sunnuntaina, kun suuntaamme jälleen porukalla Tokioon.

Kampaajalla käydessäni värjäytin hiukseni tummanruskeaksi, mikä mielestäni sopii paremmin kuin punainen. Rusketuksen kanssa ruskeat hiukset ovat paremmat kuin punaiset, ja yksi iso pointti on se, että kun minulla on ruskeat hiukset, sulaudun edes vähän perusjapanilaisten joukkoon. En pidä massasta erottumista kauhean pahana, mutta ei sitä tarvitse mitenkään korostaakaan. Siksi ruskeat hiukset, pitkästä aikaa.

Jees, eipä tässä muuta. Yritän vähän kirjoitella useammin, mutta katsotaan mitä sille yritykselle käy. Varsinkin ensi viikolla kirjoittelu saattaa jäädä, kun ihanainen serkkupikkuiseni suuntaa Suomesta tänne Japaniin minua viihdyttämään! ;)

Minne katosivat päivät

Heissan taas!

Paljon on ehtinyt tapahtua, mutta kaiken voi silti näin yön pimeinä tunteina tiivistää muutamaan kohokohtaan.

日本銀行 Japanin pankki

Osallistun tiistaisin kurssille nimeltään International Business, joka on yksi harvoista Daito Bunkan tarjoamista englanninkielisistä kursseista. En ole juurikaan kiinnostunut taloudesta, mutta kurssilla oli mahdollisuus osallistua retkelle Japanin pankkiin, joten siinä oli tarpeeksi syytä mennä mukaan. Tiistaina 3. kesäkuuta siis suuntasimme Tokioon ja pääsimme kierrokselle jenien ihmemaailmaan.

Pankin tunnelma muistutti niin paljon Harry Pottereiden Irvetaa, että oletin melkein törmääväni maahisiin jossain toimistopöytien ääressä. Vielä tuplasti huvittavammaksi havainnon teki se, että yksi mukana ollut japanilainen opiskelija kysyi minulta, että olenko lukenut Pottereita ja totesi samaan lauseeseen vielä Japanin pankin muistuttavaan kirjoissa esiintynyttä velhopankkia. Oli pakko nauraa, että pankissa varmaan oli jotain samanlaista, kun kerran kaksi ihmistä samalla kierroksella ajatteli ihan samaa.

IMG_3174 IMG_3177 IMG_3178 IMG_3183

IMG_3181Chuo-ku oli muutenkin siisti paikka, koska korkeita rakennuksia oli paljon ja tunnelma oli tosi suurkaupunkimainen. Myönnetään, että tykkään japanilaisesta luonnosta vuoristoineen vähän enemmän, mutta kaupungeissa on melkein yhtä paljon viehätystä.

生花 Ikebana

Kulttuurikurssilla harrastettiin vähän ikebanaa, joka on aika perusjapanilainen kulttuurilaji. Tarkat säännöt ja vaatimaton kauneus, siinä tiivistettynä koko kukkien asettelu.

photo

池袋 Jälleen kerran Ikebukuro + sushia & karaokea

Perjantaina 6. kesäkuuta suunnattiin englanninkielisellä porukalla Ikebukuroon. Mukana oli siis yksi amerikkalainen ja kaksi australialaista, joten sain vaihteeksi puhua englantia. Tuntuu kyllä hassulta puhua enkkua täällä, koska englannin kielen taitoni ruostuu sitä mukaa kun japanini paranee. Varsinkin natiivissa seurassa tiedostin tosi hyvin sen, etten olekaan niin hyvä enkussa kuin Suomessa luulin.

No joo, japanilaiseen tasoon verrattuna keskitasoa parempi, mutta ääntämykseni on välillä tosi jäistä. Kieli ei vain taivu englantiin, kun japani on niin paljon helpompaa lausua.

Mutta niin, mentiin siis Ikebukuroon syömään kaiten-sushia eli hihnalla pyörivää sushia. Sen jälkeen suuntasimme karaokeen ja illan toisiksi viimeisellä junalla kotiin. Jutteleminen ja hengaaminen oli siistiä välillä vähän eri porukassakin, mutta en kyllä ihan niin paljon välitä karaokeen menemisestä. Voin seurata muiden laulamista, mutten tosiaan juurikaan itse laula mitään.

Ai joo, ja koko illan satoi kuin saavista kaatamalla, koska täällä on tosiaan sadekausi alkanut ja vettä tulee kuin aisaa lähes päivittäin. Kengillä kesti perjantain reissun jälkeen viikko kuivua. Onneksi on varakenkiä!

IMG_3184 IMG_3185

Ghibli Museum

Jaaaa, tämän viikon maanantaina sitä oltiin taas huonoja opiskelijoita ja skipattiin maanantain koulupäivä hauskanpidon vuoksi. Skippaisin kyllä ne tunnit sata kertaa uudestaankin, sillä mentiin perinteisellä porukalla Tokioon Ghibli-taidemuseoon. Mukana oli monissa edellisissä postauksissa olleet kaksi japanilaista ja yksi kiinalainen. En koskaan sano ei millekään, mitä suunnitellaan tällä porukalla! :D

Ghibli on siis tunnettu japanilainen animaatiostudio, jonka tunnetuin piirtäjä on Hayao Miazaki. Miyazakin uskomattoman kaunista taidetta oli niin paljon, että museossa riitti katsottavaa useammaksi tunniksi. Kuvaaminen oli valitettavasti kielletty, joten otin kuvia vain ulkopuolelta.

IMG_3201 IMG_3200 IMG_3195 IMG_3194 IMG_3191 IMG_3188Ghibli-museossa kiertelyn jälkeen jatkoimme Kichijojiin syömään okonomiyakia ja jätskiä ja muuten vain hengailemaan. Siellä tuli bongattua myös seuraavanlainen kauppa:

IMG_3207Samaa ketjua kuin Ehkä söpö ja Keittiö, eli nimetty suomeksi. :D Kolme bongattu! Lisäksi työpaikkani lähellä on pikkuinen putiikki, jonka nimi on Porras.

Yleisiä kuulumisia

Ja lopuksi vielä yleistä pälinää noiden poimintojen ulkopuolelta. Kiirettä pitää edelleenkin, joten jokainen päivä on aamusta iltaan täynnä yhtä sun toistakin aktiviteettia. Vapaapäivät ovat harvinaista herkkua, eikä niitä siksi tulekaan vietettyä kotona vaan kavereiden kanssa jossain pyöriskelemässä. Tänään skippasin taidon, koska en halunnut opiskella myöhään yöhön…. mutta sitten tuli bloginkirjoitusinto, ja olen kumminkin hereillä kun kello on jo kaksi yöllä. Hukkaan meni hyvät aikeet!

Viime viikolla tein lisäksi kolmen ihmisen työt, koska oman englannintuntini lisäksi tein Minnan vuoron maanantaina ja yhden kiinalaisen vuoron sunnuntaina. Englannin opettaminen on hauskaa, mutta kolme vuoroa viikossa on vähän liikaa. Syyskuusta alkaen tosin teen kaikki kolme vuoroa, koska lupauduin jatkamaan sekä Minnan työtä heinäkuussa että kiinalaisen vaihtarin työtä syyskuussa. Mutta toisaalta, syyskuussa minulla on mahdollisuus värkätä lukkarini uuteen uskoon ja ottaa vähemmän kursseja. Silloin ajan pitäisi riittää työntekoonkin.

Yksi maininnan arvoinen asia viime päiviltä on myös se, että eilen istuimme kolme tuntia intialaisessa ravintolassa odottamassa junaa, koska koulun ja asuntolan välillä kulkeva Tojo Tobu -linja oli taas vaihteeksi seis. Ilmeisesti jossain oli iso onnettomuus, kun rekka oli syttynyt tuleen raiteilla, ja junaliikenne oli pysähdyksissä viisi tuntia. Tuntien jälkeen menimme siis syömään ja vietimme siellä ravintolassa tooooosi kauan. Huvittavaa oli se, että samaiseen ravintolaan tuli perätysten myös kaksi muuta porukallista tuttuja ihmisiä, jotka olivat viettämässä junanodotteluaikaansa ihan samalla tavalla kuin mekin.

Mutta joo, eipä tässä muuta. Elämä rullailee liian nopeasti kun on hauskaa. En voi uskoa, että tänne tulostani on jo kohta kolme kuukautta aikaa, ja juhannuskin lähenee kovaa tahtia. Ei sillä, että sitä täällä mitenkään juhlittaisi.

Heinä-elokuussa osa vaihtareista lähtee kotia kohti, ja meitä jää tänne alle kymmenen vielä talvilukukaudeksi. Tulee vähän autiota Green Houseenkin (asuntola), kun meitä on tosiaan vain neljä paikalla. Olen päivä päivältä iloisempi siitä, että anoin kokonaisen vuoden vaihtoaikaa, sillä puoli vuotta on mennyt todella nopeasti.

Mutta eipä tässä muuta, kirjoittelen lisää taas kun on aikaa. Terkkuja sinne Suomenmaalle ja kiitos korteista! Niitä on kiva saada, kun tietää, että ihmiset Suomessa muistavat minut vielä. :P Ja anteeksipyynnöt siitä, etten ole itse ehtinyt juurikaan laitella kortteja, koska juoksen pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. Kesälomalla sitten! (ehkä)