Kesäloman rippeet

Vapaapäivän kunniaksi tartun tähän loputtomaan kirjoitusurakkaan nimeltään kesäloman loppuosa ja uuden lukukauden alku. Kirjoitettavaa on taas niin paljon, että hirvittää. Mutta sitä se vaihtarielämä tuppaa olemaan; elämässä tapahtuu niin paljon, että sitä kaikkea on turha edes yrittää kirjoittaa johonkin ylös.

Tällä kertaa on tullut reissattua paljon, sillä viime viikolla olin viisi päivää matkalla jossain. Ensin maanantai ja tiistai Chibassa yliopiston englanti-kerhon kanssa, sitten yksi yö kotona nukkumassa ja heti keskiviikkoaamuna lento kohti Shikokun saarta Etelä-Japanissa. Siellä kuluikin sitten kolme päivää, ja perjantai-iltana olin kotona, virkeänä seuraavan päivän työvuoroon. Ei ollut kovin virkeää, koska onnistuin (taas) saamaan flunssan, mutta siitä selvittiin ja tällä viikolla alkoikin sitten taas ahkera opiskelu yliopistolla.

Mutta lisää yksityiskohtia uusista vaihtareista ja koulun alusta myöhemmin, nyt ensin reissut Chibaan ja Shikokulle.

千葉 Chiba

Maanantai-aamuna 8. elokuuta meillä oli lähtö kohti Chibaa kello 7:13. Edellisenä iltana oltiin uusien vaihtareiden kanssa Ryuugakusei Kaikanilla, joten siellä meni tietysti myöhään ja palasin kotiin joskus yhden maissa. Oli siis oletettavaa, että aamun aikainen herätys olisi vaikea, mutta silti…

Heräsin 20 minuuttia ennen junan lähtöä, haha.

Äkkiä ylös, vaatteet päälle, reppu selkään ja juosten asemalle. Ja ihme kyllä, ehdin asemalle 20 minuutissa, vaikka normaalisti menee 10-15 minuuttia kävellä asemalle ja kotoa lähtiessä minulla oli aikaa 8 minuuttia. :D

Matka Chibaan kesti kolmisen tuntia, eli se on aika kaukana Saitamasta. Silti, paikkka oli meren rannalla, joten kolmen tunnin junakärsimyksen kestää kyllä siitä hyvästä. Seuraavan kerran kun tulen Japaniin, haluan asua meren rannalla!

Eka päivä matkasta oli hyvin hyvin sateinen, joten pysyttelimme sisätiloissa, pelasimme pelejä, väsäsimme englanninkielisiä näytelmiä ja söimme. Myös grilli-ilta jouduttiin tekemään sisätiloissa sateen vuoksi, mutta eipä se ihan hirveästi haitannut.

IMG_1550Kaikkien suosikkipeli norjalainen!

IMG_1540Tuli niitä järkeviäkin yhteiskuvia otettua (kuten feature-kuvasta näkyy), mutta tämä on silti kaikkein paras. :D

Ekan päivän päätteeksi vietettiin rentouttava ilta hostellin ofurossa (eli kylvyssä) ja yö sujui yhteisleikkien parissa. Kun palaan Suomeen, saatan opettaa muutaman yhteisleikeistä, sillä niiden parissa kului ihan helposti useampi tunti. Periaatteessa kyseessä on lajitelma juomapelejä, mutta vaikka pelejä pelatessa juotiinkin virvokkeita, ei niitä kumminkaan ollut niin paljon että pelistä olisi saanut oikean juomapelin.

Pelien päätteeksi pääsimme vihdoin aamuneljän aikaan nukkumaan, ja siitä sitten pirteinä kohti seuraavaa päivää, joka valkeni kaikeksi onneksi aurinkoisena.

IMG_1503IMG_1504IMG_4629 IMG_4632 IMG_4640Kun lähdimme hostellilta, yksi senpaista (eli vanhemmista kerhon jäsenistä) ehdotti, että menisimme vähän turisteilemaan kun kerran Chibaan asti oltiin matkattu. Niinpä aikamme eri vaihtoehtoja punnittuamme päädyimme vuorelle nimeltään Nokogiriyama.

Ja oli muuten hieno paikka. Ylös mentiin kaapelikärryllä, joten kiipeämisestä suurin osa eliminoitui siinä. Silti vuorella sai sydämensä kyllyydestä nousta ja laskeutua loputtomia portaita, jotka mutkittelivat vihreän metsikön keskellä. Luonto oli tosi nättiä, sää upea ja seura mahtavaa, joten väsymyksestä huolimatta hieno harharetki alkuperäisestä reissusuunnitelmasta.

IMG_4651 IMG_4664 IMG_4667 IMG_4680 IMG_4712Kiipeiltyämme aikamme vuorella päätimme neljän aikaan lähteä takaisin Saitaman alueelle ja aloitimme uuvuttavan kolmen tunnin junamatkan takaisin. Miksi oi miksiiii Saitama on niin kaukana kaikesta? ;____;

Matkan varrella saitamalaiset kaverit laittoivat viestiä, että sinäkin iltana oli tiedossa yhdet pippalot Ryuugakusei Kaikanilla. Jos totta puhutaan, kesäloman loppua kohden Ryuugakusei Kaikanilla oli vähintään joka toinen päivä jonkinlaiset pirskeet. Uudet vaihtarit ovat pääosin länsimaisia, ja vaikka ei pidäkään yleistää, länsimaiset yliopisto-opiskelijat ovat huomattavasti kovempia juomaan kuin aasialaiset.

Ja koska japanilaisen mentaliteetin mukaan millekään ei koskaan sanota ei, mehän tietenkin menimme reissukamojemme kanssa suoraan Ryuugakusei Kaikanille. Reissukamojen mukana oli myös ilotulituksia (eli siis tähtisadetikkuja), joita emme olleet päässeet käyttämään kerhoretkellä sateen vuoksi. Luvassa oli siis ilotulituksia joen rannassa, juomia ja juttelua.

IMG_4724Mutta vaikka kivaa olikin, lähdin kotiin aikaisin. Kaksi huonosti nukuttua yötä takana ja seuraavana aamuna aikainen lähtö Shikokulle… välttääkseni kuolemisen väsymykseen se oli fiksuin mahdollinen vaihtoehto, ja hyvä tilaisuus antaa väsähtäneille japanilaisillekin mahdollisuus kotiutua aikaisin.

Mitä olen Japanissa tähän mennessä oppinut on se, että siinä missä suomalainen sanoo että ”Hei, mä lähden nyt kotiin, koska mua väsyttää.”, japanilainen pysyy hiljaa ja nuokkuu valomerkkiin asti. Kertoo ehkä jotain työkulttuuristakin. Pitkän työpäivän jälkeen mennään izakayaan, palataan illan viimeisellä junalla kotiin ja lähdetään aamulla takaisin töihin. Kaikki vain siksi, että pomo ja muut työntekijät tekevät niin, eikä kotiin voi lähteä ennen muita.

Tässä on varmaan turha erikseen mainita, kuinka paljon tykkään suomalaisesta työkulttuurista…? :D

四国 Shikoku

Shikoku-reissun päivä 1 valkeni kivana ja aurinkoisena, kun suuntasimme bussilla kohti Hanedan lentokenttää. Jo bussissa aloitin nuokkumisen, sillä oli yksinkertaisesti mahdoton pysyä hereillä jos ei ollut koko ajan tekemässä jotain.

No, Hanedan kentällä kuppi Starbucks-kahvia naamaan, koneeseen ja kohti Shikokun loputtomia vuoria, metsiä ja merenrantaa.

IMG_4753 IMG_4757 IMG_4768 IMG_4789 IMG_4802Ensimmäinen etappimme Shikokulla oli Kazurabashi (かずら橋), joka on siis silta Tokushiman prefektuurissa.

Se oli sellainen siisti huojuva riippusilta, jota pelokkaimmat ylittivät tiukasti köysiin tarrautuen. Koska tykkään suurin piirtein kaikesta, mikä on muiden mielestä pelottavaa, vetelin siellä ihan ilolla toinen käsi köydessä ja toinen käsi kamerassa, koska halusin ottaa kuvia kanssa.

Tokushiman luonto oli bussin ikkunasta ja sillan läheisyydessäkin niin uskomatonta, että jos koskaan menen uudelleen Shikokulle, menen Tokushiman vihreiden vuorten keskelle.

Harmittavasti aikaa alueen tutkimiseen oli vain vähän toista tuntia, joten jatkoimme pian puuduttavaa bussissa istumista ja suuntasimme kohti Koochin (高知) kaupunkia.

IMG_4817 IMG_4837 IMG_4841 IMG_4846…ja merta! Shikokulla meri on jonkin verran Tokiota ja Chibaa puhtaampaa, mutta ei silti vielä niin puhdasta kuin ilmeisesti Okinawalla. Pääsimme kiertelemään meren rantaan ennen asettumista taloksi hotelliin, jossa luvassa oli hyvin vaikeasti syötävä illallinen ja jälleen kerran ofuro.

Illallisella oli mereneläviä, joten en ollut kovin riemuissani, varsinkin kun oli hirveä nälkä ja ne merenelävät olivat hiton vaikeita syödä. Mutta kaiken korvasi se, että pääsin jälleen kerran lillumaan ofuroon eli hotellin kylpyyn. Kävimme myös illalla vähän pyörähtämässä kaupungilla, mutta kierros jäi aika lyhyeksi, koska melkein kaikki porukasta olivat väsyneitä. Siispä aikaisin nukkumaan ja kohti seuraavan päivän seikkailuita.

IMG_4862 IMG_4869 IMG_4898 IMG_4920Päivän 2 aamu alkoi käynnillä Koochin linnassa, jossa vapaata kiertelyaikaa oli noin tunnin verran. Päivästä oli tulossa kuuma, sää oli ihana ja linna oli korkealla kukkulalla, joten näkymät olivat hienot.

Japanilainen arkkitehtuuri on kyllä edelleenkin rumaa, mutta sen sietää kun sieltä täältä löytyy kauniita yksityiskohtia.

Koochi on ilmeisesti tunnettu sekä huvitukseksi järjestetyistä koiratappeluista (seinään maalatun bulldogin kuva tuolla ylempänä) että valaanpyynnistä. Valaanpyynti on kielletty useimmissa maissa, mutta Japani on yksi maa, joka sitä edelleen harjoittaa. Pyynnillä on pitkät perinteet, joten Japani ei ole kovin innokkaasti luopumassa siitä. Juttelin tästä keväällä yhden tutorini kanssa, joka totesi, että japanilaiset eivät kovin mielellään edes kuuntele muiden maiden neuvoja lopettaa valaanpyynti, koska sillä on maassa niin pitkät perinteet. Ja varsinkin Koochissa valaanpyynnin tärkeyden huomasi, koska valasjuttuja oli kaikkialla.

Linnakierroksen jälkeen hyppäsimme taas ah niin tutuksi käyneeseen bussiin ja käänsimme kokan kohti Shikokun etelärannikkoa.

IMG_4934 IMG_4939 IMG_4958 IMG_4964Ruoka muuttui ainakin paremmaksi reissun edetessä. Eteläshikokulaisen joen rannalla syöty ankerias oli herkullista! Oletettavasti joku osa oli silläkin, että läheisen joen vesi oli niin kirkasta, että pohja näkyi vaikka oltaisiin oltu joen syvemmällä kohtaa.

Joella siis nousimme puiseen paattiin, jolla seilasimme vähän jokea alaspäin. Matkan varrella seurasimme paikallisten perinnekalastajien työtä ja kuuntelimme veneen kipparin jutustelua. Kippari oli sellainen ehkä kuusissakymmenissä oleva japanilaismies, jonka ahavoituneilla kasvoilla oli hyvin eletyn elämän hymyryppyjä.

Kapun ilmeisen elämänmyöntesen asenteen takia takia jututkin olivat sellaisia, että pystyn täysillä samaistumaan niihin. Aiemmin englanniksi julkaistussa postauksessa mainitsin lausahduksen ”迷ったらGO!”, joka siis tarkoittaa suomeksi, ”Jos epäröit, mene”. Eli jos on jotain, mitä miettii pitäisikö tehdä vai jättää tekemättä, kannattaa ehdottomasti mennä. Jonkun asian yrittäminen ja siinä epäonnistuminen tuntuu jälkikäteen paremmalta kuin se, että jää kotiin eikä uskalla yrittää. ”Elä ja toteuta unelmasi.” Se oli käytännössä pääpointti jutuissa, joita shikokulaismies meille kertoi. Elämä on lyhyt, joten se pitää elää niin ettei kovin montaa asiaa tarvitse katua.

Vaihtarit ylipäätään ovat sellaista porukkaa, joka tietää, kuinka unelmia tehdään todeksi. Kaikki kuitenkin ovat täällä toteuttamassa unelmaansa vaihto-opiskelusta ulkomailla, joten yksi etappi on kaikilla saavutettu.

IMG_4983 IMG_4986 IMG_5014Toisen matkapäivän lopuksi viimeinen etappi olikin sitten kylpylähotelli Matsumoton kaupungissa. Ruoka oli hyvää, hotellin huone kodikas ja hotellin ympäristössä oli kiva pyöriä, koska lähellä oli viihtyisä kauppakatu, yleinen kylpyläkompleksi ja rykelmä muita kivoja paikkoja.

Tulipahan lilluttua neljästi viikossa kuumassa kylvyssä, koska kävimme Matsumoton kylvyssä sekä illalla että varhain aamulla ennen bussiin nousua.

IMG_5053 IMG_5060 IMG_5067Viimeinen päivä lähti käyntiin kylvyn lisäksi pienellä kurkkukivulla. Olin onnistunut jostain ihmeen syystä saamaan kylmää Shikokulla, jossa lämpöä oli vähintään 25 astetta päivisin. Mutta joo, väsymyksen takia vastustuskyky oli matala, joten joku todennäköisesti vain tartutti minuun uudestaan ärsyttävän köhätaudin.

Kolmannen matkapäivän ohjelmassa oli kiipeäminen Konpira-vuorelle Pohjois-Shikokulla. Siispä lisää portaiden kipuamista. Maisemat olivat kylläkin upeat, temppelit aina yhtä hienoja ja sää jo kolmatta päivää täydellinen.

Konpira-vuorelle ajettaessa kuitenkin ilmeni jotain ongelmia bussin kanssa, joten jouduimme vaihtamaan bussia kesken matkan. Bussin vaihto vei jonkin verran aikaa, minkä vuoksi meillä ei ollut tarpeeksi aikaa kiivetä Konpira-vuoren huipulle, vaan jäimme jonkin verran yli puolenvälin. Olisihan se ollut hauska kiivetä ylös asti, mutta aina ei voi voittaa.

Vuorikiipeilyn jälkeen läheiseltä lentokentältä lähti kone takaisin Tokioon ja siitä junalla takaisin Saitamaan.

Uudet vaihtarit

Lopuksi vielä reissujen jälkeisiä tunnelmia. Koska meillä on täällä ilonamme noin kolmekymmentä uutta vaihtaria eri puolilta maailmaa (saksalaisia, amerikkalaisia, italaialaisia, suomalaisia, kiinalaisia, taiwanlaisia, vietnamilainen, uzbekistanilainen, kambodzalainen, australialaisia, korealaisia, kanadalainen…), uusia nimiä ja kohtaamisia riittää päivittäin.

Tykkään pyöriä näiden uusien vaihtareiden kanssa, koska ryhmähenki on jo heti alkuun tosi hyvä. Mielenkiintoisia persoonallisuuksia on paljon, ja meillä täällä Green Housessakin asiat sujuvat melko mutkattomasti.

Siis melko mutkattomasti. Kesän aikana täällä on kadonnut ruokaa jääkaapeista, ja ongelma paheni heti uusien vaihtareiden saapuessa. Tähän asti olen ignoorannut ruuan pihistelyn, koska minulta on viety vain pikkujuttuja: jogurttia, kinkkupakkaus, kananmunia…

Mutta kun se alkoi yleistyä ja muiltakin vietiin ruokia, puhuin asiasta talon kolmelle kiinalaiselle, jotka siis ovat asuneet täällä minun kanssani jo puoli vuotta. Ja voin sanoa, että en ole hetkeen ollut niin ärtynyt jostain. Uhkaus kertoa asiasta eteenpäin ilmeisesti lopetti pihistelyt, mistä olen iloinen. Minulla on oma epäilykseni kuka ruokia pihistelee, mutta syyttely ei tässä vaiheessa tee muuta kuin pahenna ryhmähenkeä. Siispä niin kauan kuin ongelma pysyy poissa, en ala syyttämään ketään tiettyä. Kyseessä on joko viikoittain käyvä siivoaja tai joku kolmesta vanhasta vaihtarista (koska ruuan varastamista oli jo aiemmin), ja koska pihistelyä esiintyy vain kakkoskerroksessa… voisin sanoa, että olen aika varma epäilystäni.

Mutta joo, se siitä. Iloisempi asia on tosiaan ainakin se, että uudet vaihtarit ovat sisäsiistejä! Keittiö on siisti, ruokaa ei mätäne pöydillä ja keittiön pöydän ääreen jopa jäädään juttelemaan niitä näitä niin kuin Joutsenossa aikanaan. Tykkään!

Ja sen lisäksi juhlia Ryuugakusei Kaikanilla on usein, tuossa alla yksistä pirkeistä kuva, kun pelasimme arvauspeliä tunnetuilla henkilöillä. Otsaan jonkun julkkiksen / tunnetun hahmon nimi, sitten kyselemään kysymyksiä omasta hahmosta ja arvailemaan, kuka se mahtaisi olla.

IMG_1695Reissut Tokioon

Kävin viikonvaihteessa myös tapaamassa Kiotossa tapaamiani ihmisiä, kun kaksikko palautui Tokion alueelle. Lauantaina tapasin saksalaista tyttöä Odaibassa, käytiin syömässä ja ostoksilla ja juteltiin niitä näitä.

Maanantaina näin sekä samaista tyttöä että espanjalaista poikaa ennen kuin kaksikko lähti takaisin Eurooppaan. Käytiin ostamassa tuliaisia ja karaokessa. Rakastan kaksikon huumoria, ja ilmeisesti espanjalainen poika tulee vielä takaisin tänne jatkamaan töitään kuukauden päästä. Siispä tarjolla on vielä tilaisuuksia nähdä uudelleenkin.

Tyttölukion kulttuurifestivaali

Viime sunnuntaina suuntasimme Nanamin ja Hikarin kanssa Kawagoessa sijaitsevan tyttölukion kulttuurifestivaaleille. Nanamin pikkusisko on lukion toisella luokalla, joten tarkoituksenamme oli mennä ensisijaisesti katsomaan englanninkielistä Phantom of the Opera -musikaalia, jossa sisko esiintyi. Samalla tuli kuitenkin kierreltyä monien luokkien järkkäämiä kahviloita, työpajoja yms. ja tulipa kokeiltua kyudoakin. Oli vähän pikkuinen jousi ja maalitaulu turhan lähellä, mutta silti!

IMG_1696 IMG_1701 IMG_1704Ja jos ylläolevissa kuvissa on jotain, mikä hämmentää, se on luultavasti keskimmäisen kuvan ”Maanantai”-kyltti.

Nauroin ihan huolella, kun löydin festivaaliesitteestä kohdan, jossa kerrottiin lukion Maanantai-nimisestä acapella-bändistä. Menimme tietysti katsomaan esitystä, ja yksi bändin jäsenistä tunnusti, että tykkää tosi paljon Suomesta, minkä takia yhtyeen nimeksi valittiin suomalainen sana. Ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen. :D

Sekalaisia paljoja elämää

Lopuksi vielä pari pikku poimintaa viime aikojen elämästä:

IMG_1712 Viime aikoina olen tehnyt paljon erilaisia töitä, mutta eilisen työkeikka oli kyllä yksi oudoimmista vähään aikaan. Minua nimittäin pyydettiin malliksi taidekurssille, haha.

Koska palkka oli hyvä eikä homma vaatinut mitään muuta kuin paikallaan pysymyistä ja juttelua japanilaisten mummojen ja vaarien kanssa, menin tietysti. Oli kyllä hauska keikka, vaikka en tunnekaan mallin töitä omikseni. Silti, koska rakastan maalaamista ja piirtämistä, oli siistiä nähdä kaikkien töiden tulokset. Ei muuten ollut mikään aloittelijakurssi, kuten näkyy!

IMG_1717JLPT:n tuloksetkin tulivat viimein. Tarkastin japanin kielen tasokokeen pistemäärät jo aikaisemmin ja tiesin päässeeni kirkkaasti läpi kolmostason kokeesta, mutta oli kiva silti saada vielä paperinen todiste asiasta. Puhtaat A:t kaikesta! Ei täysiä pisteitä niin kuin viime vuoden N5:sta, mutta ei ole valittamistakaan.

Joulukuussa haasteena on N2, johon minun pitäisi ilmoittautua tässä lähiaikoina. Kakkostason todistuksella pääsee jo tekemään normitöitäkin Japanissa, joten ajattelin jopa opiskella ennen koetta. :D

Ilmoittauduin myös tässä tällä viikolla suorittamaan TOEFL:ia, eli englannin koetta, jota aika monet japanilaiset yliopistot vaativat hakijoiltaan. Ihan vain siksi, että tulevaisuudessa maisterintutkinnon suorittaminen Japanissa on auki, ja haluaisin kokeilla onneani ja hakea Tokion yliopiston Information, Technology, and Society in Asia (ITASIA) -linjalle. Tämä tietenkin vasta harkinnassa ja toteutuessaankin vasta Tampereella suoritettavan kandin tutkinnon jälkeen. Mutta mahdollisuutena, koska kiinnostusta olisi toiseen mahdollisuuteen asua Japanissa.

Ja joo, Tokion yliopisto on mielettömän vaikea päästä sisään + kallis, joten vaatii vielä rahoituksen miettimistä ja muita pikku kommervenkkejä ennen kuin ajatusta voi edes yrittää ottaa tosissaan.

Jeps. Muita merkittäviä juttuja on, että koulu alkoi tämän viikon tiistaina. Mikä on tähän mennessä tiennyt vain helppoa elämää minulle, koskaein itselleni uskomattoman helpon lukkarin syys-talvilukukaudeksi. Minulla on vapaana sekä tiistai että perjantai viikonloppujen lisäksi. Olen tähän mennessä jo ehtinyt vähän tylsistyäkin kaikkeen kotona olemiseen, mutta vapaa tekee välillä hyvääkin.

Ja kurssit, joita olen päässyt ottamaan yliopistolla nyt, vaikuttavat mielenkiintoisilta. Varsinkin torstain Asian Peace and Security, jossa on brittiopettaja, on tosi mielenkiintoinen. Kerrankin enkuksi pidettävä kurssi, jonka opettaja ei laske opetuksen tasoa siksi, että japanilaisten opiskelijoiden englannin kielen taso ei ole tarpeeksi korkea.

Mutta eiköhän tässä ollut kaikki tällä kertaa. Kyllä on ehtinytkin tapahtua paljon kaikkea viimeisen parin viikon aikana! En ihan vähään aikaan halua tehdä samanlaista parin kolmen tunnin kirjoittamis-/kuvanvalikointiurakkaa uudestaan.

Mainokset

迷ったらGO!!

This time only in English, because I have lots of friends who want to read this too, but can’t read Finnish.

Tämä kirjoitus on ainoastaan englanniksi, joten pahoittelut niille, jotka lukevat mieluummin suomeksi. Kirjoitan taas seuraavan suomeksi!

ごめんなさい、日本語でまだ書けないから、今回は英語です!しかし、フィンランド語よりわかるんでしょ? 笑

* * *

A silhouette of Tokyo in evening dusk, surrounded by a hazy cloud curtain. A wing of an airplane glimmers in the light of the setting sun. It’s a landscape of an endless sea of buildings. The airplane makes a slight curve and there it is; a tall building like a needle, Skytree. Below, waves of the sea hit in the shore and lights of the city are turned on one after another. The airplane starts to drop height towards Haneda Airport.

I feel like I’ve come home. Of all places of the vast world, I feel like I have come home to Tokyo. And it’s not the first time Tokyo welcomes me with an overwhelming feeling of familiarity, because I felt exactly the same way when coming home from the Kansai trip. Even though I live in Saitama, I feel like I’m already home at Tokyo. It’s a strange feeling, being home somewhere and not actually even living there.

And also, it’s a strange feeling for an another reason too. I have lived all my life in Finland, so I’m thoroughly a Finn. I wouldn’t become a Japanese even though I lived here for a thousand years, because my core is always a Finn. Nothing’s better than deep forests, cool water of a hundred lakes and shimmering snow on a peaceful winter day. But still, piece of my heart has already built a home in Japan.

Since I’ve been moving often during last three years in Finland, I adapt easily to a new environment. Also, it gets even easier to move to a new place, when that new place is full of wonderful people. It’s been said, that ”Home is where your heart is”, and I truly agree with that saying. If I feel comfortable somewhere, I’ll call it home. And right now, I love Japan, I love people I’ve met here, I love my life here – it is a ’home’. Same goes for Tokyo: I feel like I’m at home there, because of countless good memories I’ve been able to make in the city.

Before coming to Japan, I heard lots of stories of people’s exchange years. And when I heard other people’s stories of an exchange year, I was quite doubtful. Everyone that has been an exchange student somewhere, always says that an exchange year is the best experience in their lives, even though it’s a year full of hardships with foreign language and foreign customs. A long year, which you have to spend far away from loved ones at home.

Well, it is a year you have to spend far a way from the people you love. That’s a fact. But one year is not long, it’s actually very short slice of life. You can bear it. And when you get to know awesome people during the year of your exchange, it doesn’t feel all that bad. People at home can wait, right?

People can wait a bit, but life can’t. Life keeps on going, not caring a slightest bit whether you’re ready for it or not. If you are not ready to make your dreams true, life will leave you behind. That’s why you’ll have to live with all you have, right here and right now.

* * *

Lately there’s been one funny thought I’ve come across. If someone told me that I’ll die day after tomorrow, I probably would do nothing particular tomorrow. Even though it would be my last day, I would do nothing out of ordinary.

Why’s that? That’s because I have no need for that. I would go on living like this and die happy. That’s it. No rush to fulfill dreams-that-never-came-true. I’ve been living so that there are no dreams I’d regret not making true.

The only thing that would make me sad is that I haven’t been able to meet all my friends and family and other loved ones lately. It’s just that I have too many friends and wonderful persons I want to have a chat with. I absolutely have no time for all of them, and it makes me super sad. On the other hand, I can’t be anything else but happy to have so many lovely persons around me. If I only could make a couple of clones and send them to meet all the persons I want to meet… Well, it’s not possible, but I wish it would be.

* * *

Recently there have also been lots of buddhists that have been telling that I can’t find permanent happiness without Hotoke-sama or whatever. That’s bullshit. I do believe in Christian God, in Jesus and his teachings, but at least they’re not telling me that world would be free of all kind of pain. It’s not, and it won’t ever be. That’s the truth. It’s precisely those painful things in our lives that’ll make us realize the good things in life. And appreciating those things – that’s called happiness.

In the Shikoku trip (I’ll write it another time in Finnish, sorry!), there was one guide, who taught us the following sentence:

「迷ったら、GO!!」

To be translated simply: ”If you hesitate, go.”

If you ever hesitate between doing something or not doing it, you absolutely should do it. There might not be another chance, so you should go and fail rather than stay home and regret not going. Because most of the things we regret are not the things we have done, but the things that have been left undone.

* * *

And that’s quite much all I wanted to write down. It’s good to practice my English sometimes, so this time even foreign friends can understand something.

Matka ilman määränpäätä

Viime viikon maanantai-iltana starttasin matkan kohti tuntematonta. Ei suunnitelmaa, ei etukäteen varattua majoitusta eikä edes matkaseuraa. Tarkoituksena oli tehdä virkistäytymisreissu Kansain suuntaan, koska Saitamassa kaikki tuntui pysähtyneeltä. Kaikilla muilla oli siis suunnitelmia alkuviikolle, ja meinasin kuolla tylsyyteen.

Yksinkertainen ratkaisu oli yöbussi Kiotoon Ikebukuron asemalta. Bussipysäkki oli pirullisen vaikea löytää, mutta varasin onneksi riittävästi aikaa. Lähdin siis heti illalla töiden jälkeen Tokioon, jotta varmasti ehtisin puoli yhdeltä yöllä lähtevään bussiin,

Bussipysäkin löydyttyä seitsemän tunnin matka Kiotoon sai alkaa. Yöbusseissa on vaikea nukkua, joten aamulla saavuin enemmän tai vähemmän kuolleena Kioton asemalle.

Ensimmäinen vilkaisu ympärille yllätti täysin. Ei yhtään vanhaa rakennusta, vaan suuri lasinen asemarakennus ja ympärillä lisää uusia rakennuksia. Tämäkö on se historiallinen Kioto, ajattelin suunnatessani aseman lähellä sijaitsevalle hostellille.

IMG_1470Hostelli osoittautui tosi kivaksi paikaksi. Otin siis huoneen makuusalista ja menin sitten yhteiseen tilaan tekemään suunnitelmaa Kiotossa kiertelyyn.

Yhteisessä tilassa törmäsin saksalaiseen tyttöön ja espanjalaiseen poikaan, joiden kanssa aloin jutella Kioton suunnitelmistani. Kävi ilmi, että kaksikko oli tullut myös yöbussilla Kiotoon, ja mikä kaikkein erikoisinta, kyseinen kaksikko oli ollut muutama vuosi sitten vaihdossa Ruotsissa. Ilmeisesti jollain pohjoismaisella yhteisymmärryksellä päätimme lähteä kiertämään Kiotoa kolmistaan, ja sille tielle minä sitten jäin. Tarkoitus oli olla Kiotossa päivä tai pari, mutta päädyin lopulta olemaan kokonaiset kolme päivää ja kolme yötä. Parivaljakko oli loistavaa seuraa: huumori oli sarkastista, seikkailunhalua löytyi ja kaikki järjestyi mukavasti.

Tässä vähän kuvia niiltä kolmelta päivältä, jotka pyörimme ihastelemassa Kioton ihmeitä. Aseman seutu tosiaan on moderni, mutta kun ottaa bussin kauemmas, löytää vanhoja temppeleitä ja kaunista luontoa.

Imperial Palace

IMG_4155 IMG_4162 IMG_4166 IMG_4171 IMG_4190Kultainen temppeli Kinkakuji

IMG_4210Geishojen Gion

IMG_4251 IMG_4254(ei tosin nähty yhtään geishaa/maikoa, vaikka tällä alueella oli suurimmat mahdollisuudet spotata kyseinen ihmistyyppi)

Nijijo castle

IMG_4314 IMG_4316 IMG_4319 IMG_4327Arashiyama

IMG_4361 IMG_4364 IMG_4388 IMG_4399 IMG_4431 IMG_4435 IMG_4454 IMG_4479 IMG_4484Arashiyama on sen verran siisti paikka, et jos koskaan menette Kiotoon, niin menkää sinne. Kuvistakin varmaan näkee, mutta kannattaa silti kokea myös itse jos suuntaa koskaan niille nurkille.

Ginkakuji – hopeatemppeli

IMG_4506 IMG_4509Kissakahvilan kyltti + random temppeli, jonka nimeä en muista

IMG_4530Harmittavasti kahvila oli kiinni, mutta tienviittana toimivien rattaiden ympärillä oli kyllä ihan riittävästi kissoja vaikka kahden kahvilan tarpeisiin.

IMG_4536Inari-vuori

IMG_4541kioto4 kioto5kioto6Kamerasta loppui tässä vaiheessa akku, joten kuvauksellisesti kaikkein vaativimman paikan kuvaus piti hoitaa puhelimella. Vähän harmi sinänsä, sillä Inari-vuori satoine torii-portteineen (punaiset portit) oli tosi siisti paikka sekin. Itse asiassa Kiotossa suosittelen lämpimästi Arashiyaman lisäksi kiipeämään myös Inari-vuorelle. Ihan huipulta tosin ei näe maisemia, mutta alempaa näkee ja portit ovat illan hämärtyessä jollain selkäpiitä karmivalla tavalla kauniita.

Osaka

Kun tiistai, keskiviikko ja torstai oli tullut kulutettua kokonaan Kiotossa, suuntasin perjantaina aamupäivästä Osakaan. Minun piti lauantaina olla yhden aikoihin takaisin Higashimatsuyamassa Saitamassa, koska olin varautunut tekemään töitä lauantaina. Töitä ei tosin ollut, mutta en tiennyt sitä etukäteen, joten tulin hiukan liian aikaisin takaisin Kansain alueelta. Aikaa Osakan kiertelyyn oli siis vain yksi vajaa päivä, jonka käytin aika tehottomasti hotellin etsintään, syömiseen ja Nambaksi kutsutun kaupunginosan kiertelyyn.

Osaka on vapaamielisempi kaupunki kuin Tokio, mutta asemakaava on paljon vaikeammin hahmotettavissa ja suunnistaminen paikasta toiseen vie aikaa. Arvostan myös Tokion vihreyttä sen jälkeen, kun näin Osakan, mutta voi olla, etten vain löytänyt päivän aikana oikeisiin paikkoihin. Joka tapauksessa, Osakasta jäi nuorekas kuva värikkäine junineen, seinineen ja valoineen.

Tapasin myös hostellilla amerikkalaisen pojan, jonka kanssa kävin syömässä okonomiyakia läheisessä ruokapaikassa (koska syöminen yksin on tylsää) ja sitten kiertelimme vielä lähiseudulla loppuillan. Kun yritän tehdä matkaa yksin, eksyn aina jotenkin johonkin seuraan. Ei sinällään haittaa, mutta Osakassa olisin voinut kierrellä vähän yksiksenikin.

IMG_4545 IMG_4547 IMG_4549 IMG_4551 IMG_4553 IMG_4554 IMG_4557 IMG_4574 IMG_4575 IMG_4585 IMG_4588Muut kuulumiset ja uudet vaihtarit

Reissusta palaamisen jälkeen olin lähinnä töissä, töissä ja töissä, kunnes maanantaina uudet vaihtarit saapuivat ilostuttamaan elämäämme.

Ja minulla on oikeastaan vain yksi juttu sanottavana meidän uutukaisista vaihdokkaistamme: mahtavaa porukkaa!

Olen auttanut japanilaisia tutoreita kaikenlaisissa jutuissa, joten olen siinä samalla tutustunut uusiin vaihtareihin paremmin kuin muut vanhat kurpat. On kiva, kun tässä vaihtarierässä tuli paljon eurooppalaisia ja muutenkin länsimaalaisia, joten tunnelma on ihan eri kuin keväällä, kun vaihtarit olivat lähinnä kiinalaisia. Kiinalaisia on paljon tälläkin kerralla, mutta kiinalaisetkin vaikuttavat tosi hellyyttäviltä tapauksilta.

Myöhemmin ehkä tästä uudesta vaihtarierästä vielä lisää, koska huomenna suuntaamme Kawagoeen ja muutenkin tulee varmasti vietettyä paljon aikaa uusien ihmisten kanssa.

Tässä kaikki tältä erää. Kuulemisiin!