Avainsana-arkisto: tokyo

”To know how to wait is the great secret of success”

Neljän päivän kuulumiset kirjoittamatta. Huh. Vähän urakkaa siis, mutta onhan tässä aikaa! Meidän pitäisi olla tällä hetkellä lennolla kohti Helsinkiä, mutta ollaankin vielä Japanissa. Ai miksi? Lopussa selviää!

Joka tapauksessa viimeiset neljä päivää ovat kuluneet aika paljon odottaen. On ollut paljon välejä, joissa on täytynyt jonottaa tai odottaa jotakin tai jotakuta. Hauska jonottaminen ja ajan tappaminen on taiteenlaji, jossa ollaan kohta Tainan kanssa mestareita. xD

Paluu Tokioon 14/5

Sunnuntaina otettiin jälleen kokka kohti Tokiota. Ehdittiin oikein hyvin lennolle Osakasta Tokioon, minkä jälkeen mentiin junalla matkalaukkuinemme Tokion Akihabaraan, jossa jätettiin laukut kolikkolokeroihin. Tavaroiden jättäminen säilytykseen oli vähän työn ja tuskan takana, kun suuri osa lokeroista oli täynnä, mutta viimein pääsimme lähtemään kävellen kohti Ochanomizun asemaa, jossa meidän oli määrä tavata Nanami, Aya ja Saori.

Kaikki ei kuitenkaan (yllättäen) mennyt niin kuin Strömsössä, vaan asemia olikin yhden sijaan useampia ja sisäänkäyntejä niin ikään monta (luulin Ochanomizun olevan pienehkö asema). Meillä ei ollut käytössä langatonta verkkoa, joten ei saatu yhteyttä yllä mainittuun kolmikkoon, ja pyörimme tunnin alueella etsimässä wi-fiä. Kun viimein saimme verkon, löysimme Nanamin, Ayan ja Saorin, mutta…. elämä ilman verkkoyhteyttä on kovin hankalaa. xD Miten sitä ihminen tulikaan toimeen ennen ilman langatonta nettiä. Oi niitä aikoja ja reilillä harrastettua wi-fin kalastelua. En halua palata menneeseen, kiitos vain.

Kun seuralaiset viimein löytyivät Ochanomizusta, lähdimme käymään Kanda matsurissa. Matsurit ovat japanilaisia tapahtumia (ks. vaihtopostauksista esim. Kawagoe matsuri), joissa väki kanniskelee temppelin ympäristössä hienoja rakennelmia. Matsureisa on paljon porukkaa ja ruokakojuja, ja tämä kyseinen festivaali (Kanda Myojin Shrine ja Kanda matsuri) on yksi Japanin vanhimmista ja tunnetuimmista. Väkeäkin oli sen mukaisesti, eli liikkumaan ei tahtonut päästä. Ostimme evästä, juttelimme, katsoimme, kuvasimme.

Kuvasaldoa tässä:

Matsurin loppupuolella hyppäsimme Nanamin kanssa junaan hakemaan isompia matkatavaroitamme Nanamin kotoa säilöstä. Sieltä jatkoimme yhä Hirokin kotiin, koska Hiroki oli luvannut majoittaa meitä kolme viimeistä yötä Tokiossa.

Kuten arvata saattaa, japanilaiset yksinasujien kodit ovat kovin pieniä, joten meillä oli semisti ahdasta kolmisin (sopu tilaa antaa). Hiroki myös kävi töissä ja lattialle ei ollut hirveästi mitään pehmusteita, joten yhden yön jälkeen totesin että juu, nyt säästetään sekä Hirokia että meitä ja etsitään toinen majoitus kahdelle viimeiselle yölle.

KAKKUA!

Koska Hiroki lähti maanantaiaamuna aikaisin töihin, noustiin Tainan kanssa kuudelta, kerättiin itsemme ja suunnattiin seitsemäksi Tokioon. Ihan ensimmäiseksi poikettiin aamiaisella Ikebukurossa, minkä jälkeen menimme Tokion itäpuolelle Edo Tokyo -museoon, missä kuluikin tovi. Oli ihan hieno museo ja tutkittavaa oli paljon, mutta näiden vika on yleensä se, etä ne ovat liiankin isoja. Museoissa vähän kisakunto kärsii kahden tunnin jälkeen, ja loppu näyttely menee aina liian vähällä huomiolla, kun alkaa iskeä nälkä ja kyllästyminen.

Erityisesti pienoismallit oliva superhienoja ja kivoja kuvata. Myös Edo Tokyo -museon rakennus itsessään on aika mielenkiintoinen, koska se on neljän pylvään varaan rakennettu jättimäinen möhkäle (en tainnut ottaa ulkoa yhtään hyvää kuvaa itse rakennuksesta).

Museokierroksen jälkeen poikkesimme syömässä intialaista (<3 <3). Ehdotin lounaalla, että käytäisiin kysäisemässä Minami-Senjun Aizuya Innissä, jos siellä olisi vapaita huoneita, että voitaisiin antaa Hirokille vähän omaa rauhaa. :D Aizuya Inn on hostelli, jossa Tea ja Sannu asuivat vieraillessaan Japanissa 2015, joten tiesin paikan kivaksi ja muistin sijainnin jotakuinkin

Hostellissa oli kuin olikin vapaa tatami-huone kahdelle, joten otimme sen viimeisiksi öiksi.

Illalla lähdimme vielä Ikebukuroon Bitter Sweet Buffetiin kakunsyöntiin. Olimme sopineet Nanamin, Ayan, Hirokin ja Hiden kanssa kakkubuffettiin menosta ensimmäisellä Tokio-viikolla jo yli viikko sitten. Nanami oli kakkubuffassa töissä, Hide tuli kipeäksi, Ayalle tuli äkillistä menoa ja Hiroki joutui ylitöihin. Niinpä läiskimme Tainan kanssa pari tuntia korttia buffetin edustalla, kunnes Hiroki ja sunnuntaina mukaan ilmoittautunut Saori ehtivät paikalle. Otimme kasilta kahden tunnin pitsa + ruoka + kakku + crepe -buffetin ja oioioi se oli hyvääää.

Ilta sujui rattoisasti, ja lopuksi lähdimme Hirokin kanssa hakemaan laukkuja Wakoshista. Sitten lähdimme kimpsuinemme Tainan kanssa hostelliin.

Viimeinen päivä Tokiossa 16/5

Viimeinen päivämme Tokiossa kului aika lailla aikaa tappamalla. Nukuimme myöhään, hengasimme hostellilla myöhään, kävimme ostamassa viimeiset tuliaiset, istuimme kahvilassa ja ihmettelimme maailman menoa. Illalla poikkesimme vielä sushilla ja matcha-jälkiruuilla Ikebukurossa Ayan, Nanamin ja Hirokin kanssa.

Oikeastaan tiistain ohjelmassa ei ollut kerta kaikkiaan mitään kovin maata mullistavaa, joten pääsimme nukkumaan melko ajoissa ja valmistauduimme lähtemään Tokiosta Kööpenhaminan kautta Helsinkiin keskiviikkona kello 11:10.

Lentosekoilu 17/5

…vaan kuinka kävikään!

Saavuimme Naritan kentälle keskiviikkoaamuna noin puoli kymmenen aikoihin ja ajattelimme, että jee, nyt ollaan ajoissa!

Kulkiessamme lentojen aikataulujen ohi satuin vilkaisemaan, että yksi ainoa lento oli peruttu siltä päivältä. Voi voi niitä raukkoja, joiden lento se oli.

Ja hups, se olikin SAS:n lento Kööpenhaminaan 11:10.

Lentomme oli siis peruttu ilmeisesti sen takia, että saapuva lento oli peruttu (älkää kysykö, miksi saapuva lento peruttiin, en tiedä). Jono SAS:n tiskille oli pitkä kuin Fujin huipulle, joten asettauduimme odottamaan jatkolentojamme, jotka kovaa vauhtia suhisivat ohi (Suomen lennot lähtevät yleensä jo 11-12 aikaan).

Taaksemme tuli vielä pari nuorta miestä, toinen Sveitsistä (juuret Kreikassa ja Sveitsissä) ja toinen Briteistä (juuret Unkarissa). Koska aikaa oli runsaasti, suoritimme pari Sneaky Cardsien ninjatehtävää kanssajonottajille (osaan nyt ehkä sanoa unkariksi: ”Please accept this card and pass it along.” Ehkä.)

Jonon edetessä juttelimme kaikenlaista, pelasimme korttia ja aika kului kaikin puolin rattoisasti hyvässä seurassa. Ja hyvä että kului, sillä jonottamiseen meni varmaan kolme tuntia, koska olimme jonon viimeisiä. Juuri ennen jonon loppumista kanssamme ollut sveitsiläinen sai jatkolennon viimetingassa ja lähti. Me jäimme britin kanssa odottamaan vuoroamme.

Britti sai jatkolennon kuudelta illalla Bangkokin kautta, me puolestaan saimme odottaa seuraavaan päivään, koska Suomeen menee tosiaan lentoja lähinnä vain aamupäivällä.

Jatkolennon lykkääntyminen seuraavaan päivään tarkoitti siis sitä, että saimme lentoyhtiöltä ilmaisen hotellimajoituksen lentokenttähotellissa päivällisineen ja aamiaisineen. Lennon lykkääntyminen toki harmitti (koska minulla olisi ollut hammaslääkäri huomenna), mutta sille ei mahtanut mitään. Paha mieli onneksi pyyhkiytyi aika äkkiä hotellin kylvyssä lillumisen ja herkullisen päivällisen myötä! Ei huono.

Palaamme siis Suomeen vasta huomenna iltapäivällä 15:30, jos vaan suinkin pääsemme lähtemään. Japani ei päästä meistä irti!

Mainokset