Avainsana-arkisto: kawagoe

”Se on ookoo!” (paitsi jos myöhästyy lennolta tai syö umeboshia)

Vähän ehti kulua aikaa edellisestä postauksesta, kun ollaan oltu enemmän tai vähemmän kiireisiä (enemmän = myöhästytty melkein lentokoneesta ja vähemmän = istuttu syömässä jätskiä Tokorozawassa). Nyt voin kuitenkin vähän avata lisää toilailujamme täällä Itä-Aasiassa.

Kawagoe 6/5

Lauantaina 6. toukokuuta hypättiin nostalgiseen Tobu Tojo -linjan junaan ja päästiin käymään vanhassa kunnon Kawagoessa, Saitamassa. Kaupunki on tuttu vaihtovuoden ajalta, kun siellä tuli käveltyä ostoskatua edestakaisin montakin kertaa. Tällä kertaa löysin vielä pari uutta paikkaa, koska oppainani olivat japanilaiset työssäkäyvät ihmiset, eivät yliopisto-opiskeljat! (tiedän Kawagoesta aika monta izakayaa ja baaria xD)

Opetin englantia vaihtovuoden aikana parhaillaan neljä kertaa viikossa. Yksi ryhmä oli Tsurugashimassa käyvä työssäkäyvien naisten ryhmä, joka nyt halusi tavata meidät, kun kerran ollaan Japanissa. Tavattiin neljä enkunryhmäläistä Kawagoen asemalla, minkä jälkeen mentiin syömään okonomiyakia (maailman paras kaalilätty, katso vaihtopostaukset). Olen yleensä käynyt Kawagoessa samassa okonomiyakipaikassa, mutta tällä kertaa päästiin uuteen ravintolaan käymään.

Syömisen jälkeen käveltiin Kawagoen vanhaa kauppakatua (hyvinkin tuttu vaihtovuosilta) ja mentiin Kawagoe-museoon, jossa en ole koskaan ollut. Museon opas oli ihan mahtava! Opas kertoi tykkäävänsä Jean Sibeliuksesta ja veti perään meille puoliksi japaniksi ja puoliksi englanniksi opastetun kierroksen museossa. Nyt tiedän esimerkiksi sen, miksi Kawagoen talot ovat mustia (hiili ei pala niin helposti kuin polttamaton puu) ja miksi suurin osa risteyksistä on X-risteyksien sijaan T-risteyksiä (T-risteyksiin on helpompi tehdä väijytyksiä hyökkääjille ja T-risteykset tekevät muutenkin kaupungista vaikeamman suunnistaa).

Iltapäivästä nähtiin vielä yhtä enkunryhmäläistä kakkukahveilla, minkä jälkeen otettiin suunta Ikebukuron Hub-brittibaariin ja illanviettoon Hirokin ja oluen (tai jonkin muun vähän terästetyn juoman) kanssa.

IMG_3913

Tokio 7/5

Sunnuntai kului Tokion Shinjuku-Harajuku-Shibuya-akselilla pyöriessä, ja käveltiin koko matka Shinjukusta Harajukuun. Syötiin myös aamiainen randomilla pikku puistopläntillä (tarkoitus oli mennä Yoyogi-puistoon, mutta siellä ei saa syödä eväitä D:). Osuttiin matkalla paikalliseen Pride-paraatiin ja poikkesin ostamassa pari CD-levyä lisää, hups.

Kun oltiin lähdössä majoitukseen takaisin, sattui pieni öööö kuiviin vuotaminen, kun ihanat verisuoneni päättivät muuttua suihkulähteeksi. Ennen kuin päästiin kotiin asti, juutuin läheisen Family Martin vessaan tyrehdyttämään verenvuotoa, koska täällä ei oikein ole missään vessoissa käsipaperia, ja oli pakko ostaa nenäliinoja kaupasta. Kauppa ja vessa samassa tilassa oli kätevää, mutta muut asiakkaat kävivät vähän kärsimättömiksi, kun tyrehtymiseen meni joku puoli tuntia. Selvittiin! (osa ohikulkijoista kyllä katseli vähän niin kuin tekisin kuolemaa)

Illalla otettiin vielä isommat laukut ja matkustettiin junalla Saitaman puolelle Tokorozawaan moikkaamaan Nanamia. Käytiin Nanamin kanssa udonilla, jätskillä ja sitten jätettiin laukut Tokorozawaan viikoksi, kun lähdimme itse pienemmin kantamuksin kohti Osakaa.

Osaka 8/5

….ja Osakan lähtöaamuna melkein myöhästyttiin lentokoneesta! TAAS. Shinjukun asemalle suunnistaminen veikin odotettua enemmän aikaa, vaikka reitti oli tuttu. Sen jälkeen todettiin, ettei oikeastaan tiedetä, mihin terminaaliin pitäisi mennä. Terminaali oli numero 3, mikä ei ainakaan meikäläisellä soittanut minkäänlaisia kelloja. Selvisi, että kyseessä oli uusi terminaali, joka oli rakennettu näiden parin vuoden aikana, ja jonne piti mennä bussilla terminaalista 2. Oltiin saapumassa Naritan lentokentälle 20 minuuttia ennen check-inin sulkeutumista, ja viiden minuutin ylimääräinen bussimatka vähän nosti verenpainetta.

Juostiin, check-innattiin itsemme lennolle ja voitettiin! Jäi vielä ruhtinaallinen vartti ennen koneen lähtöä (toisin kuin viime vuonna Chicagossa, kun aikaa koneen lähtöön jäi ehkä…. 5 minuuttia?) Koska ehdimme taas koneeseen, tämä ”ihan hyvin sinne ehtii, sehän on maan sisäinen lento!” episodi varmaan saa jatkoa vielä jossain toisessa valtiossa.

Mutta joo, kun viimein selvisimme Osakaan, otimme junan ja metron Nagahoribashiin, joka on tämänkertaista majoitustamme lähin asema. Osakan kartta ei oikein tunnu minulle vieläkään loogiselta, mutta onneksi uudessakin majoituksessa on portable wifi ja meillä on internet + navigointi käytössä kaikkialla.

Ensimmäisen Osaka-päivän puolikas meni sekin ostoksilla, kävellessä ja syödessä, kunnes lyöttäydyimme Tainan couchsurfing-kaverin Seigon kanssa juomaan illalla. Mukana oli myös Seigon kaveri Ryuuji.

Käytiin maistelemassa japanilaista sakea kivassa pikkupaikassa, jossa sai pienet annokset kuutta eri laatua ja erinäisiä snackseja juomien kanssa. Myöhemmin illalla siirryttiin Shinsekaihin, jossa kuljeskeltiin ympäriinsä kuvaamassa ja pelaamassa ja lopuksi mentiin paikalliseen izakayaan juttelemaan, juomaan ja syömään. Maistoin raakaa hevosta, ja se oli yllättävän hyvää.

Keskustelu käytiin 1/4 Kansain murteella, 1/4 yleisjapanilla, 1/4 englanniksi ja 1/4 suomeksi (”Se on ookoo!” oli aika tarttuva lause), mikä ajoittain melko hilpeää. Oli myös kiva todeta jälleen, että on kivaa olla suomalainen ja sietää alkoholia paremmin kuin japanilaiset. Höhö.

IMG_3957

Koya 9/5

Baari-illan jälkeen heräsimme virkeinä seuraavaan (sateiseen) aamuun ja päätimme lähteä Osakan ulkopuolelle Koya-vuorelle. Koya on maailmanperintökohde, jossa on iso buddhalainen yhteisö, valtavasti temppeleitä ja kivoja jättipuita vuoren huipulla. Junalla vuorelle meni vajaa kaksi tuntia, eli matka oli pitkähkö, mutta junan ikkunasta näkyvät maisemat kauniita!

Viimeinen osuus matkasta taitettiin kaapelikärryllä (mikä tämän sanan oikea suomennos on??). Tarkoitus oli aluksi Tainan kanssa patikoida matka viimeiseltä juna-asemalta vuorenhuipulle, mutta oli sateista ja koleaa, joten päätimme kulkea mennen tullen kaapelikärryllä. Jos Koyalle tulee tilaisuus tulla uudestaan, olisi kiva olla pari päivää, yöpyä luostarissa ja patikoida paljon.

Koya-vuoren päältä löytyi ihan oikea kylä, jossa asui ihan oikeita ihmisiä! Olen aina ajatellut, ettei paikalla ole paljon muuta kuin buddhalaisluostari ja kourallinen munkkeja, mutta Koya on aika tavallinen turistikylä siinä missä moni muukin. Ero on se, että kylään on rakennettu paljon hienoja temppeleitä, portteja ja jättikokoinen hautausmaa. Hautausmaan valtavat männyt olivat tosi hienoja, enkä usko fiiliksen välittyvän kuvista.

Myöhemmin iltapäivällä kävimme paikallisessa pikkuisessa ravintolassa soba-nuudeleilla, tuliaisostoksilla ja lähdimme kotiin, kun tihkusade yltyi rankkasateeksi.

Ostimme tuliaisiksi umeboshia, eli luumuja, joita on liotettu etikassa. Olen syönyt umeboshia aiemmin ja todennut, että se on pahaa. Osaka-kaverimme edelliseltä illalta saivat kuitenkin uskoteltua, että hunajassa uitettu hapanluumu on parempaa, joten ostimme sitä ja maistoimme kotiuduttuamme.

Ja…. hunajaa tai ei, umeboshi on PAHAA. xD

Jeps, tässä kaikki tällä kertaa. Toivottavasti huomenna on parempi sää (niin täällä kuin Suomessakin), koska otamme junan kohti Kiotoa ja käymme moikkaamassa Jooelia!