Tänä aamuna heräsin myöhään, kun auringonpaiste siivilöityi hennon vaaleanpunaisten verhojeni läpi. Elämäni ensimmäisten vaaleanpunaisten verhojen, sillä en saanut itse valita väriä.
Päivä oli pitkällä herätessäni, ja ajattelin, että kaipa sitä tänäänkin voi viettää päivän kämpillä ja rentoutua. Mutta kuinka kävikään: kun pääsin internetin ihmemaailmaan, eksyin katsomaan sakuran kukintakalenteria. Se kertoi, että kirsikankukat tippuvat pian ja alkaa olla pikku hiljaa viimeisiä aikoja ihailla niitä tällä seudulla. Enkä ollut vieläkään käynyt Uenossa katsastamassa kirsikankukkia, joita sadat japanilaiset kerääntyvät ihailemaan vuosittain.
Siispä pikainen aamiainen ja junaan. Matka Higashimatsuyamasta Uenoon kestää junalla puolitoista tuntia, ja olin Uenossa joskus kahden maissa. Päivä oli vähän viileä, mutta aurinko paistoi, vaikka se menikin toisinaan taivaalla purjehtivien pilvien taakse. Tiesin, että kadun sitä, jos en käy Uenossa ennen hanamin loppua, ja reissu oli kyllä sen verran mukava valokuvauksen kannalta, että kannatti lähteä yksinäänkin. Oikeastaan yksinään sai keskittyä katsomiseen ja kuvaamiseen paljon enemmän kuin porukalla liikkuessa. Ei kiirettä seuraavaan paikkaan, sen kun vaan antaa ihmisvirran viedä.
Tässä vähän kuvauskierroksen satoa.
Uenon puisto (上野公園)
Hauskannäköinen rakennus harharetkien lomassa.
Uenon ihmisvilinää kauppakaduilla
Rautatien kupeessa olevat kauppakujat muistuttivat tunnelmaltaan ihan Jerusalemin vanhan kaupungin basaareja. Olin ihan yllättynyt siitä, kuinka paljon ne muistuttivat toisiaan, vaikka japanilaiset kauppiaat eivät olleetkaan ehkä ihan niin aggressiivisia kuin Lähi-Idän kollegansa.
Spottaa kuvasta hauska printtipaita, osa 23426478. Minäkin haluan paidan, jossa lukee ”lasertulostin” söpöllä pupuprintillä varustettuna. :D
Söpöyttä löytyi myös muualta.
Kotimatkalla Uenosta minua kohtasi myös uusi yllätys, sillä Higashimatsuyaman puistossa oli jotain hanami-aiheista tapahtumaa tarjolla. Puistossa oli muun muassa live-musiikkia ja vielä entistäkin enemmän tunnelmaa luovia lamppuja.
Tässä kaikki tällä erää. Jalat huutavat taas hallelujaa koko päivän kävelystä, mutta kiertely ja kuvaaminen ovat aina hauskaa tekemistä vapaapäivinä. Tokiossa on vielä niin paljon nähtävää, ettei vuosi taida edes riittää!
Tuuliajolla 